Neljä Vapautta

Kuinka Rooseveltin Historiallinen “Neljä vapautta” — puhe muutti perusteellisella tavalla amerikkalaisen vapauden merkitystä.

Franklin Delano Roosevelt’in (FDR) “Neljän vapauden puhe” muutti dramaattisella tavalla amerikkalaisen käsityksen vapaudesta toisenlaiseksi kuin mitä se oli siihen asti tarkoittanut. Vapaus ei enää ollut vapautta, joka koskee kaikkia amerikkalaisia yhtäläisesti.

Yksi Yhdysvaltain historian merkittävimmistä puheista on juuri viettänyt 80-vuotis juhlansa. Kyseessä on Franklin D Rooseveltin kuuluisa “Four Freedoms” puhe vuodelta 1941.

Vapauden kognitiivinen dissonanssi

Puhe toi vallalle kognitiivisen dissonanssin4 amerikkalaisten käsitykseen vapaudesta. Nyt vapautta käytettiin perusteena hallituksen vallan laajentamiselle ja kansalaisten elämän rajoittamiselle. Jos haluamme lisätä Yleistä Hyvinvointia, kuten Perustuslain tavoitteena on, on erityisen tärkeää, että pohdimme tämän puheen merkitystä ja ymmärrämme ristiriidan vapauden kanssa. Kyse on oikein ymmärtämisestä, ei ristiriidasta.

Päällisin puolin useiden erilaisten vapauksien tunnustaminen näyttäisi tarkoittavan vapautta kaikille vapauksille, mutta FDR:n versio ei sitä ollut.

Neljä Vapautta

Kaksi ensimmäistä Rooseveltin “neljästä olennaisesta vapaudesta”

  1. “sanan-ja ilmaisunvapaus” ja
  2. “vapaus uskonnon harjoittamiseen kunkin haluamalla tavalla”

ovat sopusoinnussa “usean vapauden” käsitteen kanssa. Molempia vapauksia voidaan nauttia laajasti, koska yhden henkilön vapaus puhua tai palvoa valitsemallaan tavalla ei poista samaa vapautta muilta. Hallituksen on vain estettävä näiden oikeuksien loukkaaminen; mukaan lukien hallitus itse virastoineen, joilla on suurin valta hyökätä kansalaisten oikeuksia vastaan.

Sitä vastoin FDR:n kolmas vapaus

  1. “vapaus kohtuulliseen elintasoon”

ei voi olla yhtä laaja. Se velvoittaa hallituksen tarjoamaan joillekin ihmisille enemmän tavaroita ja palveluita kuin mitä he voivat hankkia tekemällä vapaaehtoisia sopimuksia muiden kanssa. Se ei poista maailmassa vallitsevaa väistämätöntä pulaa halutuista tavaroista.

Viraston, joka jakaa noita resursseja on ensin otettava nuo tavarat sen omilta kansalaisilta ja tästä välttämättä seuraa muiden kansalaisten vapauksien loukkaaminen:

yhtäläinen vapaus käyttää oman työnsä hedelmät ja omistaa ne ja vapaus vaihtaa ne muiden kanssa vapaaehtoisten sopimusten kautta.

Toisin sanoen tällainen vapaus on väistämättä ristiriidassa käsitteen “kaikkien vapaus” kanssa.

Samoin, FDR:n neljäs vapaus

  1. “vapaus pelosta”,

    että yksikään kansakunta ei pääse asemaan, jossa se voisi käyttää fyysistä aggressiota naapuriaan vastaan.

Pinnallisesti tämä näyttää hyvältä tavoitteelta. Onhan loppujen lopuksi kansalaisten suojeleminen ulkomaista aggressiota vastaan yksi hallituksen perustehtävä.

Se ei kuitenkaan ota huomioon vastaavia väärinkäytöksiä oman hallituksensa käyttämänä. Esimerkkejä on historia tulvillaan.

Erityisen tärkeää tämä on, koska FDR:n kolmas vapaus edellyttää, että hallitus hyökkää omia kansalaisiaan vastaan, saadakseen tarvittavat resurssit vapauttaakseen jotkin toiset kansalaiset “puutteesta”.

  • Pitääkö kansalaisten nyt pelätä omaa hallitustaan, kun se tulee heidän vapauksiaan loukaten noutamaan varat muiden kansalaisten vapauttamiseksi puutteesta.
  • Siinä ei myöskään oteta huomioon perustuslaillisia rajoituksia; erityisesti niitä kansalaisten oikeuksia, jotka on ilmaistu muodossa “hallitus ei saa” ja joiden tarkoituksena on nimen omaan estää hallitusta toteuttamasta omien kansalaistensa riistoa.

Vapauden merkitys muuttui

FDR:n “neljän vapauden” retoriikka muutti dramaattisesti vapauden merkityksessä jotain, joka on ristiriidassa kaikkien amerikkalaisten vapauden kanssa. Tämä sama vääristymä on jatkunut tähän päivään asti.

Näin ollen meidän on muistettava, että keskeinen vapaus, jonka perustuslain laatijat pyrkivät takaamaan oli, kuten Ludwig von Mises asian tiivistää, “vapaus valtion rajoituksista, vapaus toimia ilman että hallitus puuttuu siihen”.

Perustuslaki ei luo mitään positiivista oikeutta saada “hyvää” hallitukselta, pakolla luovutettua hyväntekeväisyyttä muilta kansalaisilta tai vastaavia oikeuksia,

mutta säilyttää kaikille vapauden valtion sanelusta, niin että “hyvän” voi hankkia rauhallisten ja vapaaehtoisten järjestelyjen kautta, jotka kunnioittavat kaikkien oikeuksia. Valitettavasti ne, joille tällainen taakka asetetaan, jätetään yksinkertaisesti ja kokonaan huomiotta, kun näitä uusia “vapauksia”, jotka ovat ristiriidassa yleisen vapauden kanssa, julistetaan.

Vapaus on ihanaa ja inspiroivaa, täynnä toivoa ja mahdollisuuksia.

Vapaus -käsitteen merkitykset

Mutta tuota vapauden sanaa on jo pitkään käytetty uusissa merkityksissä tarkoittamaan jotain, joka vähentää yhteistä vapauttamme. Joukko tarkoituksellisia väärinkäytöksiä on löytänyt jalansijan tässä kognitiivisessa dissonanssissa, vähentäen suurinta mahdollisuuttamme yhteiskunnalliseen edistymiseen.

Ja aina vain enemmän luvataan.

Tästä syystä mahdollisuutemme keskinäisen hyvinvoinnin lisäämiseen riippuu siitä, että luomme johdonmukainen käsityksen vapaudesta. Esimerkiksi ihmisoikeus, joka vapauttaa kansalaisen valtion uhriksi joutumiselta

Ei sellaista että valtio lupaa yksille ilmaisen elämän pakottamalla toiset maksumiehiksi.

Toimittajan Huomautus: Tämä artikkeli on mukautettu luku Gary Galles on uusin kirja, Väyliä Politiikan Epäonnistumisia, juuri julkaissut American Institute for Economic Research.

Viitteet

  1. Alkuperäinen artikkeli
    How FDR’s Historic “Four Freedoms” Speech Changed the Meaning of Freedom↩︎

  2. Alkuperäinen kirjoittaja
    Gary M. Galles
    Gary M. Galles↩︎

  3. Alkuperäinen kirja
    This article is adapted from a chapter in Gary Galles’s latest book, Pathways to Policy Failures, just published by the American Institute for Economic Research.↩︎

  4. Kognitiivinen dissonanssi on psykologian termi, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista.

    Kognitiolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tajunnan osa-aluetta kuten asennetta, emootiota, käsitystä tai käyttäytymistä. Teorian mukaan kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään.↩︎