Kasvatatko Lapsesi Vankeudessa

Vankeudessa olevat villieläimet tottuvat nopeasti ihmisen hoitoon. He elävät suojattua elämää, he eivät opi kriittisiä selviytymistaitoja. Heillä on merkkejä psykologisesta ahdistuksesta, joka kuulostaa hyvin tutulta ihmis-vanhemmille.

Vankeudessa eläimet ovat masentuneita, ahdistuneita, turhautuneita. Jos heidät vapautetaan luontoon, kokemuksen puute tekee heistä haavoittuvia. Yksinkertaisesti sanottuna: he ovat huonosti varustettuja luonnonmukaista elää varten.

Millaisena vapautemme omat lapsemme elämään?

Kun lähetämme lapsemme elämän erämaihin ilman, että heillä olisi ollut tosiasiallista itsenäisyyttä lapsuudessa, oppimiskäyrä on jyrkkä. Joskus he palaavat takaisin vankeuden turvallisuuteen — omaan makuuhuoneeseensa. Kutsumme tätä ilmiötä nimellä “epäonnistunut vapautus”. Kuinka tämä on mahdollista vaikka olemme tehneet kaiken sen, mitä “hyvän vanhemman” kuuluukin tehdä?

Vika on kulttuurin normeissa. Kulttuurimme on normalisoinut vanhemmat tekemään liikaa lasten puolesta. Meitä on käsketty suojelemaan heitä emotionaaliselta kivulta ja epämukavuudelta. Mutta sen seurauksena heiltä otetaan pois kokemukset, jotka kehittävät taitoja, joita he tarvitsevat toimiakseen maailmassa. Koulun rehtori ja opettajat, kaikki lastentarhan hoitajat ja lukion opettajat näkevät nämä seuraukset ja pyytävät vanhempia tekemään muutoksia kotona, alkaen lasten tekemättömistä kotitehtävistä. Vanhempina meillä kyllä haluamme parasta ja työskentelemme uskomattoman lujasti luodaksemme idylliset lapsuuden olosuhteet lapsillemme.

Mutta emme ole onnistuneet vapauttamaan lapsiamme vankeudesta.

Alla olevat strategiat voivat auttaa muuttamaan tilannetta. En ole vain käyttänyt näitä käytäntöjä asiakkaideni kanssa sertifioituna vanhemmuuteen valmentajana3 ja opastaen samalla vanhempien NAMI-ryhmiä4. Olen myös käyttänyt näitä tekniikoita kolmen tyttäreni kanssa, auttaakseni sinua valmistautumaan siihen, että lapsesi selviävät ja viihtyvät myös kodin ulkopuolella.

Älä syytä tai häpeä itseäsi.

Olen kasvattanut kolme lasta hyvin erilaisissa vanhemmuuden kulttuureissa: Utahin Connecticutissa, Lontoossa ja Sveitsissä. Näen erittäin selvästi kuinka paikallinen vanhemmuuden kulttuuri vaikuttaa käyttäytymiseemme ja siihen millaista toimintaa pidämme “hyvänä vanhemmuutena”. Itsensä syyttäminen ei tee kenellekään mitään hyvää. Vanhemmat toimivat rakkaudella ja tekevät kaiken voitavan omien kykyjensä, tietojensa ja paikallisten vanhemmuuden normien puitteissa.

Ole Rohkea.

On tärkeää määritellä uudelleen se, mitä tarkoittaa hyvä vanhemmuus. Sen sijaan, että “astuisit sisään” vanhemmuuteen kokeilepa “astumista ulos” vanhemmuudesta. Voi olla uskomattoman vaikeaa ja suorastaan pelottavaa tehdä näin, mutta meidän on oltava rohkeita — ja jatkossa se tulee olemaan helpompaa. Muista, että nykyinen toimintamalli ei palvele lapsiamme. Hyvät vanhemmat antavat lastensa kamppailla, epäonnistua ja kokoea pettymyksiä pettyneitä.

Älä neuvo vaan ole esimerkki

Katso kuinka luonto toimii ja näe kuinka nuoret nisäkkäät leikkivät leikkejä, joka jäljittelevät niitä taitoja, joita he tulevat tarvitsemaan aikuisena. Tohtori Peter Gray, yksi sivuston “Anna Kasvaa”5 perustajista, korostaa hänen “Ted Talk” ohjelmassa kuinka haitallinen on tämä oman lajimme leikkimättömyys. Mutta olemme tehneet muutakin kuin riistäneet lapsiltamme leikkiaikaa. Olemme riistäneet heiltä myös kaikki leikin kehityspsykologiset edut ja mahdollisuudet — pettymykset ja vastoinkäymiset, jotka vähitellen rakentavat joustavuutta. Leikki on turvapaikka lapsille. Heidän mahdollisuutensa käsitellä ympäröivää maailmaa. Se on myös paras tapa lapsillemme löytää ilo.

Lisää lasten osaamista ja itseluottamusta askareilla

“Ystäväni vanhemmat eivät pakota lapsiaan tekemään muita asioita! Heidän ainoa prioriteettinsa on koulu!”

Nämä ovat sanoja, jotka olen kuullut kerta toisensa jälkeen. Jos ainoa odotus, joka meillä on lapsiamme kohtaan on koulumenestys, akateeminen menestys, urakehitys ja pääsy mahdollisimman arvostettuun collegee’n, lapsilta jää oppimatta monia kriittisiä taitoja (ja meiltä itseltämme paljon tarvitsemaamme apua talouden hoidossa!). Lasten on tehtävä askareita jo nuoresta iästä lähtien, sellaisia kuten tyhjennä astianpesukone, siivoa huoneet, valmista omat lounaat tai välipalat, keitä viikoittainen ateria jne. Nämä kaikki lisäävät osaamista ja luottamusta ja auttavat heitä oppimaan uusia tehtäviä. Jos he eivät saa harjoitella “turvallisessa” ja kannustavassa ympäristössä, omassa kodissa, tehtävät voivat olla ylivoimaisia, kun he ennen pitkää ovat omillaan.

Odotukset — kannustaminen — virheet.

Kun me jatkuvasti puutumme heidän tekemisiinsä ja itse teemme heidän tehtävänsä, emme anna lapsen tehdä virheitä ja oppia niistä.

Näe jokainen virhe ja erehdys oppimismahdollisuutena.

Muista, että lapset nousevat sille tasolle, jollaisina näemme heidät, joten Näe heidät ihmisinä, jotka kyllä selviävät.

Opi olemaan läsnä lastemme hädässä.

Ole tietoinen omasta stressistäsi, kun näet lapsesi ahdistuneena. Huomaa oma halusi hypätä tilanteeseen ja korjata lapsesi ahdistuksen aiheuttava tilanne. Sen sijaan, eläydy ja kysy heiltä itseltään, mitä he ajattelevat, miten he ratkaisisivat tilanteen tai käsittelisivät sitä.

Pysähdy ja mieti tilanne uudestaan

Kun lapseni ovat pettyneitä tai kamppailevat, hengitän syvään ja mietin tilanteen uusiksi. Tämä antaa minulle voimaa.

Pieni esimerkki: nuorin tyttäreni epätoivoisesti halusi kaapia ja leikata kauniin kurpitsan, jonka hän oli valinnut omaa kynttilälyhtyä varten, mutta aika loppui kesken ennen Halloween-juhlaa. Sen sijaan, että kiduttaisin itseäni sillä kuinka huono äiti olen, annoin tämän tapahtua.

Tajusin, että tässä minulla oli mahdollisuus antaa tyttärelleni mahdollisuus sietää pettymyksiä ja oppia, että hän olisi silti kunnossa. Se hävitti täysin syyllisyyteni ja “epäonnitunut äiti” -leiman minusta ja oli ehdottomasti voitto meille molemmille.

Vankeudessa kasvavat lapset

Hyvää tarkoittavissa ja rakastavissa kodeissamme kasvatamme lapsemme vankeudessa ja olemme sitten järkyttyneitä nähdessämme heidän kamppailevan “luonnossa”, todellisessa elämässä. Sen sijaan, että kerromme lapsille, mitä tehdä, mitä tuoda, miten olla, missä ja milloin, meidän lapset tarvitsevat mahdollisuutta kokea oman toimintansa luonnolliset seuraukset ja oppia niistä. Näitä voisimme kutsua “selviytymistaidoiksi”.

Auttakaamme lapsia ottamaan vastaan uusia haasteita ja selviämään niistä itse.

Ei riitä, että lapsemme näyttävät hyvältä paperilla: akateemisissa todistuksissa ja urheilutuloksissa. Lapsemme löytävät voimaa tietäessään, että he ovat tehneet vaikeita asioita ja tienneet, että luotimme heihin.

Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa! Sitten voit avata ikkunan ja katso heidän lentävän maailmalle.

Viitteet

  1. Alkuperäinen artikkeli
    Are You Raising Kids in Captivity, then Expecting Them to Survive in the Wild?↩︎

  2. Alkuperäinen kirjoittaja
    Vanessa Elias

    Vanessa Elias, founder of Thrive with a Guide, LLC, is a a Certified Parent Coach and mental health advocate. She is a facilitator for the National Alliance on Mental Illness Child & Adolescent Network (NAMI-CAN) and has led parent support groups since 2015. To connect with Vanessa, please visit her Thrive with a Guide Facebook page, and her website.↩︎

  3. certified parenting coach↩︎

  4. facilitating NAMI parent support groups↩︎

  5. Let Grow
    -sivusto↩︎

  6. Kuvan henkilö
    Benjamin Wong
    Benjamin Wong↩︎