Uusliberaalien Menestyksen Salaisuus

Progressiiviset liberaalit ovat kehittäneet tekopyhän kaksinaamaisuuden taiteeksi, ja tämä on yksi syy siihen, miksi traditionalistit ja konservatiivit niin usein häviävät julkisen keskustelun.

liberaali metodologia

Yksi ensisijaisista taktiikoista on syyttää vastustajat asioista, joihin he itse ovat syyllisiä (pata on valttia) ennen kuin keskustelu on edes aloitettu. He ovat institutionalisoineet tämän kaksinaamaisen puhetavan keksimällä sellaisia käsitteitä, joiden tarkoituksena on vain piilottaa se mitä todella tapahtuu.

Tässä artikkelissa keskityn nyt vain tähän yhteen asiaan.

Radikaali vasemmisto, joka nyt hallitsee lähes jokaista viestintä lännessä on ominut itselleen käsitteen “monimuotoisuus”. Mutta tällä käsitteellä sitten tarkoitetaan ja mitä sen on tarkoitus edistää? Kuten kuka tahansa ajatteleva henkilö ymmärtää, käsitteellä ei ole mitään tekemistä todellisen monimuotoisuuden kanssa vaan se tarkoittaa, että

ei vastusta kulttuurillista yksimuotoisuutta.

Miten olemme joutuneet tähän?

Lännen Libertaarisuus

Kaukana libertaarisuuden aatteesta lännen liberalismi on juuriltaan ylivaltaan perustuva, dogmaattinen, suvaitsematon ja väkivaltainen aate.

Ajatuksella siitä, että jotkin oikeudet ovat

  • ehdottomia,
  • luovuttamattomia ja
  • “itsestään selviä”

isketään hampaat kurkkuun jokaiselta kulttuurilta ja uskonnolta, joka vastustaa niitä.

Siitä lähtien, kun tästä niin sanotusta “valaistumisesta” — itse asiassa uuden pimeän aikakauden alusta, jota elämme edelleen, — tämä hubristinen uusi uskonto3 on aloittanut maailman valloituksen.

Niin sanottujen “länsimaisten arvojen” oli määrä korvata alkuperäiset tai olemassa olevat perinteet

  • pehmeän voiman (koulutus ja teknologia) ja
  • kovan voima (hallituksenmuutosten, sanktioiden, värivallankumousten ja niin edelleen)

avulla.

Feminismin nousu

Tärkein tekijä tässä kaikessa oli feminismin nousu. Asettamalla naiset ja ikivanha esi-isien kulttuuri vastakkain johtaa siihen, että perinteet ja hierarkiat puretaan ja poistetaan. Kaikkein selvimmin tämä näkyy Euroopan protestanttisuuden romahtamisessa, sen Lesbo “piispoissa” ja tyhjissä kirkoissa. Tämä leppymätön muutos kohti dogmaattista yhtenäisyyttä on yrittänyt säilyttää “monimuotoisen” julkisivun sallimalla joidenkin (mutta ei kaikkien) kulttuuristen ja uskonnolliset käytänteiden jatkuvan.

Yksi-koko-sopii-kaikille

Ongelma on siinä, että kun kulttuuri pakotetaan yksi-koko-sopii-kaikille kulttuuriin, “universaaleihin länsimaisiin arvoihin”, ainoa mitä kulttuurista jää jäljelle on vain julkisivu. Se mitä jää jäljelle on

  • Islam, ja sekin ilman sotaisaa jihadia,
  • hindulaisuus ilman kastijärjestelmä,
  • kristinusko ilman syntiä ja parannusta.
  • Jopa aito buddhalaisuus joutuu taistelemaan länsimaalaisten vegaanien elämäntapa-buddhalaisuutta vastaan.

Hyvin pian kirkot ovat tyhjillään uskovaisista ihmisistä (koska ei ole mitään mihin uskoa) mutta täynnä turisteja farkuissa ja hitti-housuissa4.

Kulttuurista on tullut museo,
ikävä ja eloton
(kuten kaikki museot ovat).

Kaikki on kutsuttu mukaan, mutta kukaan ei haluaa osallistua enää. Tämä yhteiskunta voi päällisin puolin näyttää monipuoliselta, mutta todelliset eroavaisuudet ovat poissa eivätkä koskaan enää palaa. Ei ole mahdollista yhdistää modernia Länsimaista liberalismia, humanismia ja perinteistä kristinuskoa hävittämättä niistä yhtä tai useampaa osaa niistä. Ne ovat täysin vastakkaisia. Sama pätee kaikkiin maailman muinaisiin kulttuureihin ja sivilisaatioihin.

Uusi maailmanjärjestys

Tämä uusi maailmanjärjestys voi olla oikeudenmukaisempi ja vähemmän julma (vaikka en ole vielä vakuuttunut siitä, että kärsimyksen kokonaismäärä siitään vähenisi), mutta hämmästyttävintä on sen kulttuurin banaalisuus. Perinteinen kulttuuri on korvattu monimuotoisuuden korvikkeilla ja tämä tekee maailmasta hyvin tylsän paikan elää.

Ei siitä niin kauan ole, kun ihmiset lähtivät siirtolaiseksi vieraisiin maihin ilman ylivalta-pyrkimyksiä. He kertoivat kotimaahan ihmetellen paikallisten outoja tapoja, mutta ei sillä tavalla kuin Amnesty Internationalin suurlähettiläät tekevät. Vielä vuoden 1940 lopulla Freya Stark kuvasi keskusteluaan Jemenissä (kirjassa, A Winter in Arabia):

“Oletko sinä yksi niistä ulkomaalaisista?”, kysyi  [Ba Qutmi heimon beduiini], “jotka ovat tulossa vapauttamaan orjamme, vaatimaan veroa itselleen, ja saadakseen naisemme tekemään mitä vain he pyytävät?”

“En tiedä”, vastasin, “kahdesta ensimmäisestä, mutta kolmannesta tiedän, että naiset tekevät jo nyt niin kuin heille on hyvä, koska olen nainen itsekin.”

Onko monimuotoisten kulttuurien aika mennyt? Uuden kulttuurin [bien-pensants] ulottuu maailman kaukaisimpaan kolkkaan,

  • yhdenmukaistaa kaiken ja
  • tuhoaa erilaisuuden ja mitä siihen liittyy.

Surevatko tulevaisuuden libertaarit,

  • kun USA:ssa ei enää ole raamattuvyöhykettä,
  • kun kirkot Venäjällä on muutettu museoiksi
  • kuin jo nyt vanhassa Euroopassa,
  • kun jopa moskeijat ovat tyhjinä
  • paitsi muutama hyve-signalointia harjoittava imaami?

Luulen kaiken kaikkiaan, että he eivät sure. Meidän täytyy muistaa, kuinka tietämättömiä nämä kaikkein progressiivisimmat ovat. Heillä ei ole ymmärrystä edes yksinkertaisimmista uskonnollisista käsitteistä (kuten liturginen kalenteri), minkä nimisiä ovat kansallisten vapaapäivien nimet tai kouluvuoden loma-ajat. He eivät pysty edes kertomaan, mitä varten pääsiäistä5 juhlitaan tai milloin Nikean synodi pidettiin.

Toisaalla on kuitenkin pieni joukko ihmisiä, joka suree: Nuo hienostuneet länsimaiset koomikot, kuten Louis Theroux ja Sacha Baron Cohen, jotka ansaitsevat elantonsa naurattamalla ihmisiä niiden tavoilla, jotka tekevät asioita eri tavalla tai vanhanaikaisesti. Nyt ei ole enää ketään, joiden kustannuksella naurattaa toisia.

Kenelle he nauraisivat sitten?

Viitteet

  1. Alkuperäinen artikkeli
    DIVERSITY OR HEGEMONY? THE PROGRESSIVE’S CONUNDRUM↩︎

  2. Alkuperäinen kirjoittaja
    Robert Eastern↩︎

  3. hubristic new religion↩︎

  4. jeans and hot-pants↩︎

  5. the Feast of the Epiphany↩︎