Aktivisti “Palauttaa” Kansallisaarteita Takaisin Afrikkaan

Herra Mwazulu Diyabanza on ollut jo jonkin aikaa uutisten trendi­hahmo johtuen siitä lähestymis­tavasta, jota hän käyttää noutaakseen esineitä, jotka on varastettu Afrikasta joskus orjuuden aikoina.

Hän identifioi itsensä “yleis­afrikkalaiseksi aktivistiksi”2, joka kampanjoi siirto­maa­vallan aikana afrikkalaisia vastaan tehtyjen rikosten korvaamiseksi. Hän esittäytyy myös yleis­afrikkalaisen aktivisti­ryhmän “Unité, Dignité, Courage’n” johtajana. Se on ryhmä, joka taistelee Afrikan vapauttamisen ja muutoksen puolesta.

“Uskomme, että rikkaus, jonka länsimaat ovat keränneet taideteoksillamme, on palautettava ja esineet on palautettava takaisin afrikkalaisille”,
– hän toteaa.

Kongolainen Aktivisti

Tämä kongolainen aktivisti ja hänen ryhmänsä menevät merkittäviin museoihin eri puolilla Eurooppaa ja etsivät tiettyjä afrikkalaisia esineitä noudettaviksi. Hän kertoo:

Käyn museoissa, joissa on esillä afrikkalaisia esineitä; Kerron totuuden siitä, kuinka nämä tavarat ryöstettiin ja varastettiin Afrikasta, ja sitten otan ne mukaani.

Ihmisten on ymmärrettävä, että jos joku varastaisi heidän perintönsä, he reagoisivat aivan kuten minä nyt. Monet esi­vanhemmistani kuolivat suojellessaan näitä esineitä: heiltä katkaistiin pää. He kieltäytyivät hyväksymästä näiden esineiden varastamista, ja siksi heidät tapettiin.

Heidän tuska palaa sisälläni.

Työkokemuksia

Kertoessaan kokemuksia toiminnastaan eri museoissa, joissa hän on tähän mennessä käynyt hakemassa näitä erittäin tärkeitä historiallisia esineitä, Diyabanza toteaa, että

Matkustin Pariisin Quai Branly museoon yhdessä muutaman muun aktivistin kanssa. Äskettäisessä Emmanuel Macronin teettämässä raportissa todettiin, että Ranskalla on noin 90’000 esinettä Saharan etelä­puolisesta Afrikasta; yli kaksi kolmasosaa niistä on Quai Branly -museossa.

Menin sinne ja otin 1800-luvulta olevan Barin hautajaisiin liittyvän pylvään. Kun kuningas kuoli, pylväs sijoitettiin haudan eteen. Se oli ainoa esine, johon pääsimme käsiksi.

Hän kertoi lisäksi ottaneensa miekan Marseillen MAAOA-museosta ja kongolaisen uskonnollisen patsaan Afrikan museosta Berg en Dalissa Alankomaissa syyskuussa. Hän selitti, että jokaisessa näistä tapauksista poliisi pysäytti heidät ja esineet palautettiin. Hän kertoo, että

lokakuussa menin Louvreen ottamaan 1800-luvulta peräisin olevan indonesialaisen Ana Deo Uimassa -veistoksen. Minut pidätettiin ja pidätettiin vangittuna kolme päivää.

Tuomioita

Jotkut pitävät hänen “epä­tavallista” lähestymis­tapaansa rikollisena, mutta itse hän on eri mieltä. Hänet on pidätetty ja syytetty oikeudessa useita kertoja.

Syyttäjä oli vaatinut enintään 10 vuoden vankeus­rangaistuksia ja 150’000 euron sakkoja. Lopulta minulle määrättiin 1’000 euron sakko törkeästä varkaudesta.

Tuomari tunnusti toimintani aktivistisen luonteen, mutta sanoi haluavansa olla rohkaisematta muita saman­laisiin temppuihin.

Mwazulu Diyabanza on päättänyt hakea nämä esineet ja on myös hyvin sitoutunut omaan lähestymis­tapaansa riippumatta siitä, mikä uhka siitä koituu hänen elämälleen ja vapaudelle.

Tätä kirjoittaessani odotan oikeuden­käyntiä kolmesta eri syytteestä. Olen syytettynä varkauden yrityksestä Alanko­maissa, Marseillessa ja Pariisin Louvressa.

Mutta olipa valtio mikä tahansa, minä jatkan toimintaani.

Euroopan Laki Vaiko Afrikan Laki

Pitäisikö sitten afrikkalaisten ottaa laki omiin käsiinsä vaiko yrittää vaikeamman kautta ja hakea laillisia päätöksiä tuomio­istuimista?

Viitteet

  1. Alkuperäinen artikkeli
    Meet the activist who boldly reclaims artifacts stolen from Africa during slavery

  2. pan-African activist, campaigning for reparations for the crimes against African people committed during colonialism