Laki vs. Enemmistön Tahto

Kerran kysyin Pennsylvanian asukkaalta: “Kuinka on mahdollista, että tässä kveekareiden perustamassa ja suvaitsevaksi tunnetussa osavaltiossa vapautetut mustat eivät saa käyttää kansalaisoikeuksia. He maksavat verot; eikö silloin ole oikeudenmukaista, että heillä on myös äänioikeus.”

– “Kysymyksesi on loukkaava”, vastasi keskustelukumppani, “kuvitteletko, että lainsäätäjämme olisivat voineet säätää niin törkeän epäoikeudenmukaisuuden ja suvaitsemattomuuden lakiimme.”

– “Mitä! Onko mustilla siis on äänioikeus tässä osavaltiossa?”

– “Kyllä. Ilman pienintäkään epäilystä.”

– “Miksi on siis mahdollista, että tänä aamuna äänestyspaikoilla en nähnyt yhtäkään neekeriä, en niin missään?”

– “Laki ei ole syypää tähän: neekereillä on kiistaton äänioikeus, mutta he vapaaehtoisesti pidättyvät käyttämästä sitä.”

– “Hyvin kaunis vaatimattomuuden osoitus heidän osaltaan!” liittyi I. keskusteluun.

– “Totuus on, että he kyllä haluaisivat äänestää, mutta pelkäävät huonoa kohtelua. Tässä maassa laki ei aina ole voimassa ellei enemmistö tue sitä. Tässä äänioikeuskysymyksessä enemmistöllä on hyvin vahvat ennakkoluulot mustia kohtaan, ja tuomarit eivät pysty suojelemaan heitä, jos he käyttävät laillisia oikeuksiaan.”

– “Mitä! Silloinhan enemmistö sekä vaatii oikeutta paitsi säätää lakeja, myös rikkoa näitä itse säätämiään lakeja?”

Jos

  • yhtäältä lainsäädäntöelin voitaisiin muodostaa niin, että se edustaisi enemmistöä olematta samalla intohimonsa orja;
  • toimeenpanevalla johtajalla olisi tietynasteinen riippumaton auktoriteetin;
  • ja vielä oikeuslaitos, joka olisi riippumaton noista kahdesta muusta vallasta;

olisi mahdollista muodostaa hallitus, joka olisi demokraattinen ilman vaaraa vallan tyrannimaisesta väärinkäytöstä.

Alexis de Toqueville

Alexis de Toqueville




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.