Onko USA:n Pankkijärjestelmä Luotettava?

Väitetty Venäjän rahanpesuoperaatio herättää kysymyksen valvovan viranomaisen riippumattomuudesta.

  • By Staff Writer
    M. Corey Goldman
  • NEW YORK (CNN – financial)
  • 01.09.1999

Yhdysvaltojen pankkien suurin rahanpesutapaus – joka koskee miljardien dollareiden siirtoja Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden eduksi – on paljastanut monimutkaisen järjestelmän, joka pakottaa pankit päättämään itse, milloin ilmoittaa rikoksesta, jos se kuitenkin samalla on tuotoisan liiketoiminnan lähde.

Kun kymmenet tutkijat kahdelta mantereelta alkavat tonkimaan likaisia rahapinoja, esiin nousee kysymys lukuisista suojatoimista – sekä Yhdysvalloissa että muissa maissa – joiden tarkoituksena on estää laittomien varojen päätyminen kansainväliseen pankkijärjestelmään.

“Niin kauan kuin ihmisillä on rahaa, he yrittävät aina tehdä sopimattomia asioita sen kanssa”, sanoi Thomas Johnson, Washingtonin pankkihallintoinstituutin 2 johtaja, joka seuraa pankkien toimintaa ja raportoi niistä Yhdysvaltain hallitukselle. “Oleellinen kysymys on, kuinka pankit ja valtion viranomaiset toimivat tämän ongelman kanssa ja toimivatko niiden suojatoimet myös käytännössä.”

Faktat Pöytään

Tarinan, joka toi esille rahanpesuasiat tänä kesänä sanotaan alkaneen vuonna 1994, jolloin Venäjän Kansainvälisen valuuttarahaston edustaja Konstantin Kagalovsky erosi järjestöstä ja siityi Moskovan Menatep Bankiin 3.

Kaavio Rahanpesu

Seuraavien kolmen vuoden aikana, sanotaan, että Kagalovsky järjesteli miljardien edestä IMF:n rahoja, joiden tarkoituksena oli auttaa Venäjän kommunistista taloutta siirtymään kapitalismiin. Rahat ohjattiin yksityisen Benex Worldwide Ltd. 4 -nimisen yrityksen kautta. Nämä rahat sitten lähtivät Bank of New York (BK) -pankista 5 ja lopulta palasivat takaisin samaan pankkiin. Kierrätykseen käytettiin pankkeja Republic National Bank 6, joka on Bancorpin (RBNC) 7 sivukonttori sekä useiden instituutioiden kautta Euroopassa, mukaan lukien Union Bank of Switzerland AG 8 ja Deutsche Bank AG 9 sekä sen omistama Bankers Trust Unit 10.

Vuonna 1998 Republic National Bank varoitti viranomaisia epätavallisen suurista tilisiirroista, jotka tulivat pankkiin Venäjältä. Siitä lähtien Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen lainvalvontaviranomaiset seurasivat käteisen siirtoja ja reittejä molempien pankkien kautta, mukaan lukien Republic National Bank’issa olevaa tiliä, joka oli erityisseurannassa heidän pyynnöstään.

Viime viikolla (23.08.1999) Bank of New York erotti yhden ylemmän tason johtajan, Natasha Gurfinkel Kagalovsky’n, ja myös toisen, Venäjällä syntyneen Lucy Edwards’in, jotka molemmat työskentelivät pankin Itä-Euroopan yksikössä. Konstantin Kagalovsky on Natasha Kagalovskyn aviomies.

Henkilöt

Maanantaina (30.08.1999) Bank of New Yorkin 11 pääjohtaja

  • Thomas Renyi

kertoi työntekijöilleen sisäisessä muistiossaan, että pankki “tutkii perusteellisesti varojensiirron valvontaa ja prosesseja”. Sen jälkeen kun asia olitullut julkisuuteen. IMF:n päällikkö

  • Michel Camdessus

sanoi tiistaina (31.08.1999) aikovansa kuitenkin maksaa Venäjälle seuraavan 4,5 miljardin dollarin lainaerän meneillään olevasta skandaalista huolimatta.

Muita keskeisiä toimijoita ovat

  • Peter Berlin,

Edwardsin aviomies, joka väitetysti avasi Benexiin liittyvät tilit Bank of New Yorkissa, ja

  • Semyon Mogilevitch,

venäläinen rahanpesijä, huumekauppias, asekauppias ja murhaaja, jota epäiltiin jossain vaiheessa varojen kanavoinnista YBM:n 12 kautta. YBM on nyttemmin lakkautettu teollisuusmagneettien tuottaja, jonka osakkeet noteerattiin Toronton pörssissä 13.

CNN-financial ei tavoittanut Mogilevitchia kommentoimaan asiaa. Viime viikolla hän kuitenkin kertoi venäläisille sanomalehdille, että liittovaltion tutkintatoimiston syytökset olivat perusteeton yritys herättää pelkoa Venäjän järjestäytyneestä rikollisuudesta ja saada lisärahoitusta kongressilta. Hän kertoi myös sanomalehdelle, että hänen lähin yhteytensä rahanpesuun oli, kun hän “pesi vahingossa 5 dollarin setelin, joka jäi paidan taskuun”.

Semyon Mogilevitch pesee rahaa

Tähän päivään mennessä mitään hallitusta, organisaatiota tai henkilöä ei ole virallisesti syytetty mistään väärinkäytöksistä.

Analyytikot, jotka seuraavat pankkien osakkeita ja analysoivat näiden yritysten taloudellisen tilanteen, ovat päättäneet pitää kiinni malleistaan mieluummin kuin ilmaista mielipiteensä rahanpesusta. Jokainen tutkimukseen osallistunut Yhdysvaltain hallituksen organisaatio ja IMF pysyy vaiti havainnoistaan. Ja mikä merkittävintä, vaikka ei odottamatonta, pankit itse paljastavat mahdollisimman vähän tietoja yleisölle.

Rahanpesu Otsikko

Säännöt

“Pankkiirit eivät halua olla mukana minkäänlaisessa petoksessa”, sanoi Robert Rowe, Washingtonissa toimivan pankkisääntelyorganisaation 14 jäsen. “On selvää, että se olisi erittäin huonoa julkisuutta ja he haluavat olla siitä niin kaukana kuin mahdollista”.

Mutta pankit kuitenkin ovat julkisesti mukana rahanpesusta käytävässä keskustelussa johtuen kolmen viime vuosikymmenen aikana säädetyistä laeista.

Keskustelu alkoi vuoden 1970 pankkisalaisuuslailla 15, joka velvoitti pankit pitämään kirjaa kaikista maksutapahtumista, jotta tutkijat pystyivät tarvittaessa jäljittämään rahan liikkeet. Lisäksi pankeille annettiin laki ilmoittaa kaikista yli 10’000 dollarin käteistapahtumista.

[Click above for a timeline of the various U.S. money laundering Acts]

Pankit ja jotkut liberaalit eivät olleet kovin innostuneita pankkisalaisuudesta annetusta laista 16, ja vuonna 1974 he yrittivät julistaa sen perustuslain vastaiseksi. He vastustivat lakia useilla perusteilla, mukaan lukien perustuslain neljännen kohdan 17 suojalla perusteettomia kotietsintöjä ja takavarikoita vastaan ja viidennen kondan 18 suojalla itsesyytöstä vastaan 19.

Yhdysvaltain korkein oikeus hylkäsi vaatimukset ja totesi, että raportoivilta pankeilta haetut tiedot koskivat liiketoimia, joissa pankit itse olivat olleet osapuolina.

Valvontajärjestelmä

Vuonna 1986 annettiin laki rahanpesun valvonnasta 20, joka teki rahnpesusta laitonta toimintaa, ja vuonna 1990 perustettiin FinCEN -organisaatio 21, jota käytetään nimenomaan taloudellisten rikosten tutkimiseen.

Vuoden 1992 rahanpesulaki 22 tiukensi valvontaa entisestään. Se teki laittomaksi sen, että pankki ei ilmoittanut epäilyttävästä pankkitoiminnasta. Se vaati myös, että kaikki rahoituslaitokset toteuttavat sisäisiä rahanpesun torjuntaohjelmia ja pitävät erityistä kirjaa suurista liiketoimista.

Vuodesta 1995 lähtien hyväksyttiin joukko muutoksia, jotka huipentuivat viimeiseen sääntöön, jonka mukaan Yhdysvaltain pankit vapautuvat ilmoitusvelvollisuudesta, kunhan yritys on ollut asiakkaana vähintään vuoden ajan – toisin sanoen raportointi ei tällöin ole tarpeen.

Nykyään on järjestelmä, jossa pankkien on lain mukaan valvottava itseään ja raportoitava näistä toimista viranomaisille asiantuntijoiden harkinnan mukaan. Vaikka valtion virastot hoitavatkin paperityön ja byrokratian, rahanpesun osalta pankkien on alun perin itse havaittava tällaista tapahtuneen.

Lopputulos

“Laki velvoittaa pankit tuntemaan asiakkaansa”, sanoo John Cairns 23. “Mikä tekee asian pankkien kannalta hankalaksi on kohdistaa epäily tilanteeseen, joka voi osoittautua vääräksi tai sitten ei.”

Isossa-Britanniassa, jossa muita rahoituslaitoksia tutkitaan osallistumisesta tähän samaan rahanpesurenkaaseen, valvontaviranomainen joutuu luottamaan FSA:han 24. Se on äskettäin perustettu järjestö, joka jatkaa Englannin keskuspankille 25 ennen kuulunutta sääntelytehtävää. Mutta jopa FSA on kykenemätön tosiasiallisesti valvomaan lakeja – se voi vain välittää huolenaiheet asianmukaisille viranomaisille, jotka sitten päättävät jatketaanko tutkimuksia.

“FSA:lla ei ole valtuuksia panna täytäntöön rahanpesulakeja”, sanoi FSA:n tiedottaja Kate Burns. Hän totesi, että “talousrikollisuuden” vähentämiseen tähtäävä lainsäädäntö on edelleen Britannian parlamentin käsittelyssä.

Sveitsiläiset pankit, jotka ovat käytännössä sama kuin pankkisalaisuus, yrittävät seurata tarkasti rahaa, joka virtaa ovesta sisään ja ulos joka päivä, mukaan lukien asiakkaan henkilöllisyyden todentaminen ja asiakirjojen pätevyyden tarkistaminen, kertoo UBS-pankin tiedottaja Christoph Meier. Kuitenkin miljardien dollareiden virratessa päivittäin sisään ja ulos, tällaiset seurantatoimet voivat osoittautua vaikeiksi ylläpitää.

Ja Yhdysvalloissa on sama asia – että rahoituslaitosten tehtävänä on haistaa ja karsia rotat asiakkaiden keskuudesta. Ja nyt haistelu on alkanut Bank of New Yorkin etuovelta.

Päätelmät

“Tämä tapaus todennäköisesti vaikutti suurelta bisnesmahdollisuudelta, ja he eivät ehkä ole katsoneet sitä niin tarkkaan kuin heidän olisi pitänyt”, Rowe sanoi. “Kun tilin läpi menivät niinkin isot summat ja niin nopeasti, sen olisi pitänyt laukaista joku havahtumaan siihen. Tuo joku katsoi kuitenkin toisaalle tai ei seurannut tilejä niin tarkasti kuin olisi pitänyt.”

Itse asiassa Bank of New Yorkilla, kuten muillakin suurilla pankeilla, on joukko sääntöjenmukaisuudesta vastaavia virkamiehiä ja muuta henkilökuntaa, joka haravoi päivittäin tietoja löytääkseen sääntöjen vastaisen toiminnan. Jos havaitaan sääntöjenvastaisuuksia – tavallista suurempaa talletusta tai nostoa tai lisääntynyttä toimintaa tietyllä tilillä – aloitetaan sisäinen tutkimus.

Kun prosessi on saatu päätökseen, havainnot lähetetään osavaltioiden ja liittovaltion sääntelyviranomaisille, jotka päättävät sitten jatketaanko tutkimusta.

“Osa näistä raporteista arkistoidaan ja sitten menee mustaan aukkoon”, Rowe sanoi. “Toisinaan ei ole edes raportteja. Vain prosessit olivat olemassa, mutta pelkästään se, että ne ovat paikallaan, ei vielä tarkoita, että ihmiset toimivat niiden mukaan.”

Tutkijoiden on määrä lähikuukausina selvittää, kuka otti ja mistä ja laittoi sen mille pankkitilille. Toimijoiden luettelo voi vielä kasvaa. Pestyn rahan määrä voi nousta. Pidätyksiä voidaan tehdä.

Mutta todellinen kysymys on kuinka järjestelmä ei voi huomata niin valtavan suurta rahamäärä, joka virtasi suurten rahoituslaitosten läpi ja niin kauan, vai onko se todellakin jäänyt huomaamatta ollenkaan Kestää vuosia, jotta se voidaan selvittää ja ehkä jopa lakeja pitää muuttaa.

“Ei ole epäilystäkään siitä, että järjestelmää käytetään hyväksi”, sanoi BAI:n Johnson. “Siellä on erittäin lahjakkaita ihmisiä, jotka käyttävät sitä hyväkseen. Tilanne muuttuu jatkuvasti ja aina jostain löytyy uusi keino kiertää lakia.”

“Se on kohteliaisuus Yhdysvaltain pankkijärjestelmälle, että tarkoituksesta riippumatta ihmiset haluavat mieluummin pitää rahansa Yhdysvaltain pankeissa kuin missään muualla”, Johnson sanoi. “Jos järjestelmä olisi pahasti vialla, näin ei tapahtuisi.”

Linkit Epäjärjestyksessä

  1. Alkuperäinen artikkeli
    CNN Theft of IMF Money – Sep. 1, 1999

  2. The Forecaster – Yle on esittänyt elokuvan vuonna 2015

  3. The Forecaster – Martin Armstrongin sivustolla

  4. The Forecaster – Imdb tietokannassa

  5. The Forecaster – Traileri

  6. The Forecaster – Voimeossa

  7. Elokuva
    The Magnitsky Act: Behind the Scenes, 120 minuuttia

  8. Elokuva
    The Magnitsky Act SAKSAKSI: Behind the Scenes, 120 minuuttia

  9. The Forecaster – The movie

  10. FT 1998 Martin Armstrong June 27, 1998 Rubble of the Rouble

  11. The Forecaster – Osta elokuva

  12. image 2

  13. image 4

  14. I could be held for 7 years on a statute that stated civil contempt maximum is 18 months – 28 USC 1826

  15. image 9

  16. Nigel Farrage

  17. CNN – Russian scandal widens
    – Aug. 26, 1999

  18. CNN – IMF faces new Russia test
    – Aug. 26, 1999

  19. CNN – Russian mob probe widens
    – Aug. 24, 1999

  20. CNN – Russian mob probe widens
    – Aug. 24, 1999

  21. CNN – Exxon halts Russia dig
    – Aug. 19, 1999

  22. Down and out in Russia
    – Aug. 18, 1999

  23. CNN – BNY in $10B Russian scam
    – Aug. 19, 1999

  24. CNN – Russian tycoons under fire
    – April 7, 1999

  25. web.archive.org/web/*/https://money.cnn.com/1999/09/01/worldbiz/russia_banking/

  26. money.cnn.com/1999/09/01/worldbiz/russia_banking/

  27. timeline of the various U.S. money laundering Acts

Viitteet

  1. Tags

    • World Bank
    • U.S. Treasury
    • Bank of New York
    • Republic National Bank
    • Martin Armstrong
    • The Forecaster
    • The Magnitsky Act

  2. Thomas Johnson, director of the Banking Administration Institute in Washington

  3. Menatep Bank in Moscow

  4. Benex Worldwide Ltd.

  5. Bank of New York (BK)

  6. Republic National Bank

  7. a unit of Republic Bancorp (RBNC)

  8. the Union Bank of Switzerland AG

  9. Deutsche Bank AG

  10. Bankers Trust Unit

  11. Bank of New York

  12. YBM Magnex International Inc., a now-defunct industrial magnet producer whose shares were listed on the Toronto Stock Exchange.

  13. the Toronto Stock Exchange

  14. regulatory council for the Independent Bankers’ Association of America in Washington D.C.

  15. the Bank Secrecy Act in 1970

  16. the Bank Secrecy Act

  17. the Fourth Amendment

  18. the Fifth Amendment

  19. self-incrimination

  20. the Money Laundering Control Act

  21. the Financial Crimes Enforcement Network (FinCEN)

  22. The Annunzio-Wylie Money Laundering Act in 1992

  23. John Cairns, a partner and banking legal expert with Wilkie, Farr and Gallager in New York.

  24. the Financial Services Authority

  25. the Bank of England

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.