Kansallismielinen Vapaustaistelija Amilcar Cabral

Amilcar Cabral: Afrikan tunnetuin kolonialismin vastustaja ja valtiojohtaja, joka auttoi lopettamaan Portugalin siirtomaavallan Afrikassa.

Amílcar Lopes da Costa Cabral – Portuguese – ɐˈmilkaɾ ˈlɔpɨʃ kɐˈbɾal – 12 September 1924 – 20 January 1973 – was a Bissau-Guinean and Cape Verdean agricultural engineer, intellectual, poet, theoretician, revolutionary, political organizer, nationalist and diplomat – He was one of Africa’s foremost anti-colonial leaders – Also known by the nom de guerre Abel Djassi

Amílcar Lopes Da Costa Cabral

Kiistämättä yksi suurimmista filosofeista ja kansallismielisistä johtajista, joka on koskaan noussut Afrikan mantereelta on Amílcar Lopes da Costa Cabral, jota kutsutaan yleisesti Amilcar Cabral’iksi, muistetaan suurena yleisafrikkalaisena 1 ajattelijana ja taistelijana Afrikan kansallisissa vapautustaisteluissa kolonialismia vastaan. Cabral oli älykäs, runoilija, teoreetikko, vallankumouksellinen, poliittinen järjestäjä, nationalisti ja diplomaatti, joka antoi kaikkensa oman kansansa vapauttamiseksi.

Cabral syntyi Guinea Bissaussa, tuolloin Guinea Portugalissa, vuonna 1924 vanhemmille, jotka molemmat olivat Kap Verdelta, Portugalin toisesta siirtokunnasta, jonka hän myöhemmin tulisi auttamaan vapautumaan. Tuolloin yhtenäistetyt siirtomaaherrojen sopeuttamis- ja assimilaatiopolitiikat olivat vielä elossa ja voivat hyvin, joten kun Cabral päätti peruskoulutuksen siirtomaa-lähetyskoulussa Bissaussa, hänet vietiin Lissaboniin, Portugaliin, missä hän opiskeli agronomiaa yliopistotasolla.

Tämä uusi ympäristö antoi hänelle uuden tilaisuuden tavata muiden Portugalin siirtokuntien opiskelijoita, erityisesti Mosambikin ja Angolan opiskelijoita, joiden kanssa hän organisoi ja keskusteli maanosansa vapauttamisstrategioista. Tietoisena Portugalin siirtomaahallinnon vahingollisesta luonteesta hänen halunsa lopettaa Eurooppa-keskeinen ajattelutapa koskien vasemmistolaista ja radikalisoitunutta politiikkaa Afrikassa hän palasi Afrikan mantereelle vuonna 1950 aloittaakseen elinikäisen kamppailun mantereen vapauttamisen puolesta.

Historia opettaa meille, että ulkomaalaisen on tietyissä olosuhteissa erittäin helppo ottaa kansa määräysvaltansa alle. Mutta se myös opettaa meille, että riippumatta siitä, millaisia ovat tämän hallinnon aineelliset piirteet, sitä voidaan ylläpitää vain asianomaisten ihmisten kulttuurielämän pysyvällä ja järjestäytyneellä tukahduttamisella.

Amílcar Cabral,
Kansallinen vapauttaminen ja kulttuuri
puhe Syrakusan yliopistossa,
1970 2

Kuusi vuotta paluunsa jälkeen Cabral oli nopeasti yhdistänyt ja organisoinut kansansa ja perustanut PAIGC:n 3 johtamaan itsenäisyystaistelua samanaikaisesti Guinea Bissaun ja Kap Verden kanssa. Samaan aikaan hänen toverinsa Angolassa, Mario de Andrade ja Antonio Agostinho Neto perustivat MPLA:n. 4

Vuodesta 1963 vuoteen 1973 Cabral johti PAIGC:tä aseellisessa sissisodassa itsenäisyyden puolesta ja matkusti samalla läpi sosialistisen maailman levittäen ideoitaan, suunnitelmiaan ja strategiaansa itsenäiselle Guinea-Bissaulle, Kap Verdelle ja Afrikalle.

Vaikka Cabralin johtaman sissiaarmeijan jatkuva sotilaallinen menestys hyvin koulutettua Portugalin armeijaa vastaan ällistytti maailmaa, Cabral pysyi päättäväisenä itsenäisyysvaatimustensa suhteen niin hänen strategiansa oli lähes tuntemato ulkomailmassa.

Portugalilaisten heikentyessä jatkuvasti ja itsenäisyyden alkaessa varmistua, he käynnistivät hyökkäyksen täydellä voimalla. Operaation nimi oli ”Operaatio Mar Verde“, vihreä meri, Guinea Conakry’ssa 22. marraskuuta 1970 ja tarkoituksena oli taappaa Cabral ja Sekou Touré, mutta se epäonnistui. Portugalin tiedustelupalvelu tulisi myöhemmin tappamaan Cabralin PAIGC:een sijoitetun agentin avulla 20. tammikuuta 1973 kahdeksan kuukautta ennen Guinea Bissaun itsenäistymistä.

Se, millainen valtio syntyy itsenäistymisen jälkeen kuvastaa sitä, miksi Afrikalla ei ollut itsenäisyyttä alun perinkään. 5

Amílcar Cabral,
Taistelujen yhdistäminen 6

Ehkä se, mikä eniten erotti Cabralin kaikista muista kansallismielisistä, oli selkeä näkemys omasta kansasta; alkaen kansakunnan kulttuurisesta identiteetistä aina valtion rakenteeseen ja kansan poliittiseen voimaan asti Tämän lisäksi hän on usein toistanut, samoin kuin Kwame Nkrumah, että yhden Afrikan valtion itsenäisyyttä ei voida erottaa mantereen muiden valtioiden itsenäisyydestä. Tämän johdosta hänet usein mainitaan muidenkin Afrikan maiden, muun muassa Etelä-Afrikan, Angolan, Mosambikin ja Kap Verden, itsenäisyystaistelun historiakirjoissa. Niille kaikille hän antoi äänen tai vieläpä ryhtyi toimiin edistääkseen Mantereen vapautustaistelua.

Vallankumouksellinen demokratia vaatii, että, olipa hinta mikä tahansa, ihmiset kokevat, että omassa maassa heillä on valta käsissään. Tähän asti he eivät ole tunteneet juurikaan näin.

Jotkut toverimme ovat vapautetuilla alueilla riistäneet tämän vallan kansalta.

Amílcar Cabral,
Vallankumouksellinen Demokratia
1969

Viitteet ja Huomiot

Eurooppa on globalismin ikeen sortama. Onko edessä vapautuminen vaiko lopullinen antautuminen globalistijoukkojen edessä ja joutuminen ryöstelyn, laittomuuden ja mellakoinnin riivaamaksi takapajulaksi?

  1. Alkuperäinen artikkeli
    EYEGAMBIA
    Amilcar Cabral: A foremost anti-colonial leader who helped end Portuguese rule in Africa
  1. Pan African

  2. National Liberation and Culture speech at Syracuse University, 1970.

  3. Partido Africano da independência da Guinea e Cabo Verde

  4. the Movimento Popular Libertação de Angola

  5. The problem of the nature of the state created after independence is perhaps the secret of the failure of African independence.

  6. Connecting the Struggles