Et arvannut, että Suomen rikospoliisi toimii näin

Suomalaisten oikeusviranomaisten laittomuudet halutaan salata

Nyt ”maalitan”, sillä kohta näiden asioiden esilletuominen saattaa olla rikos, eli lainsäädännöllä halutaan vaientaa ja piilottaa tosiasiat.  Kaikki tällainen viranomaistoiminta jää medialta, poliitikoilta ja kansalaisilta salatuksi, jos ”maalittamisesta” tulee lainvastaista. Juuri nyt, kun Yhdysvalloissa halutaan tuoda julkisuuteen poliisien suorittamat rikokset, joita toiset viranomaiset peittelevät.

Blogin alhaalla viedeolla puheluita rikospoliisin kanssa.

Julkaisen tässä uudelleen kaksi aiempaa blogiani, jotka kertovat karseat tosiasiat Suomen oikeusviranomaisista, mutta kukaan ei korvaansa lotkauta. Nyt on jälleen se aika, jolloin toimitaan samoin ja laillistetaan omaisuuksien ryöstöt, jotka toteutetaan viranomaisten yhteistoiminnalla.

Näiden lainvastaisten toimien seurauksena sai ennen aikaisesti surmansa kolme ihmistä meidän perheessä, äitini ja kaksi veljeäni.

Voisiko vihdoinkin kansanedustajat ja oikeusoppineet ottaa kantaa, myös tällaiseen poliisin toimintaan, jonka seuraukset olivat todella vakavat.

Olin täysin neuvoton tässä tilanteessa rikospoliisiin kuulustelussa. Tilanne oli niin käsittämätön, etten osannut tehdä mitään muuta kuin myötäillä poliisin pyyntöjä ja vaatimuksia, sillä oikeuden toteutuminen oli riippuvainen tästä poliisista. Kun poliisi toimii näin, niin rikoksen uhri ei uskalla hakea mistään apua.

MUISTIO – TAPAUS YHDESTÄ RIKOSTUTKINNASTA

Olimme tehneet keväällä 1994 rikostutkinta pyynnön SKOP:n johtajien madollisesta väärästä valasta Helsingin käräjäoikeudessa Helsingin poliisille.

Vielä keväällä 1996 rikostutkinta oli kesken.

Vertailun vuoksi kun SKOP teki rikostutkintapyynnön Helsingin poliisilaitokselle niin jo samana päivänä Xxx Xxxx kutsuttiin kuulusteluihin ja poliisi oli välittömästi valmis tekemään asiapaperitakavarikon.

Toiset rikostutkintapyyntömme on jätetty jopa kokonaan tutkimatta.

Meidän tekemässä rikostutkimuspyynnössä menin ensimmäisen kerran kuulusteluihin maaliskuussa 1996. Kuulustelu alkoi klo: 14.00 ja päättyi klo: 23.00 halusin itse käydä mahdollisimman nopeasti asiat läpi sillä jokainen kuulustelutilanne on minulle vaikea sillä joudun palauttamaan vanhoja ikäviä asioita mieleeni.

Sovin rikospoliisin kanssa että kaikki muut päivät käy jatko kuulusteluissa paitsi lauantait ja sunnuntait sillä niinä päivinä yritän rentoutua ja päästä Katinkullan asioista irti.

Maaliskuun 9 päivä 1996 oli lauantai kun noin kymmenen aikaan aamulla soi matkapuhelimeni ja rikospoliisi soittaa ja pyydellen anteeksi, että soittaa lauantaina vaikka olimme sopineet viikon muista päivistä. Hän kysyy minulta, että haluaisinko tulla kuitenkin näin lauantaina kuulusteluihin, vastasin hänelle myöntävästi sillä toivoin asioiden niin etenevän nopeammin. Sovimme, että olen poliisilaitoksella noin klo:11.00.

Poliisi soitti minulle uudelleen ja pyysi pientä palvelusta, johon vastasin että sopiihan se. Hän pyysi tuomaan mukanani pienen koskenkorvapullon kun Hakaniemen Alko on lähellä, joten hänen ei tarvitsisi mennä käymään Alkossa viikonloppupulloa ostamassa. Kävin ostamassa pienen taskumatti Koskenkorvapullon menomatkalla bussiin.

Hän soitti minulle vielä uudelleen, että voisinko tuoda hänelle myös Marlboro-askin, johon jouduin vastaamaan, että bussini nro: 23 tulee juuri pysäkille joten en ehdi, mutta minulla on itselläni tupakkaa, joten sovimme polttavamme minun savukkeita vaikkakin ne ovat mentholsavukkeita. Hän myös pyysi, että soittaisin kännykästä kun olen alhaalla ettei minun tarvitsisi tulla päivystyksen kautta, niin teinkin ja hän tuli hakemaan minut alhaalta.

Menimme poliisin huoneeseen ja aloitimme. Jouduin etsimään hänelle aiemmat kuulustelukertomukset hänen koneeltaan sillä hän kertoi, ettei ollut saanut kunnon koulutusta Atk-järjestelmän käyttöön. Sitten aloitimme kun olin löytänyt hänen koneeltaan oikeat tiedostot.

Hämmästyksekseni hän aukaisikin koskenkorvapullon ja alkoi ottamaan siitä ryyppyjä ja yritti kaataa viinaa myös minun kahviini, johon hän sai lorautettua noin korkillisen ennen kun sain sen estettyä Minä en tykkää juoda alkoholia päivällä ja en varsinkaan aamupäivällä ja aikomukseni oli mennä vielä lenkille sillä olin sopinut meneväni illalliselle tuttavieni luokse.

Rikospoliisi alkoi kirjoittaa kuulustelu kertomusta saneluni mukaan ja joi samalla Koskenkorvaa. Aloin huomata hänen päihtyvän joten sanoin hänelle, että oli sittenkin virhe tulla näin lauantaina kuulusteluihin sillä joudun ottamaan illalla alkoholia ja näiden ikävien asioiden mieleen palauttaminen masentaa minua ja kerroin, että masennus ja alkoholi on minulle vaarallinen yhdistelmä. Poliisi halusi kuitenkin jatkaa ja lukea ääneen aikaisempaa kuulustelukertomustani, että voin korjata virheet.

Tunsin oloni tuskastuneeksi sillä poliisin humalatilasta johtuen lukeminen kävi kangerrellen. Nyt pyysin jo voimakkaammin lopettamaan kuulustelun ja sanoin, että lopetetaan sillä haluan mennä nukkumaan ja lenkille ennen illallista. Poliisi suostui vihdoin ja viimein, mutta halusi lähteä asunnolleni juomaan loput koskenkorvapullosta, mutta vastustin sitä.

Hän lähti kuitenkin samalla raitiovaunulla rautatieasemalle, josta kävin ostamassa iltapäivälehdet.

Hän halusi kuitenkin lähteä kävelemään samaa matkaa asunnolleni, sanoin hänelle että sisälle en päästä sillä minun on saatava levätä.

Kun olimme kävelleet asuntoni eteen niin hän pyysi, että jos sittenkin voisi juoda pullon loppuun asunnollani jo lopuksi suostuin, joten hän joi sen keittiössäni, jonka jälkeen sain hänet ulos.

Soittelin hänelle seuraavalla viikolla kuinka tutkinta etenee ja hän aikoi suorittaa mahdollisimman nopeasti loput kuulusteluista.

Soitin hänelle jälleen parin viikon kuluttua ja hän kertoi, että pöytäkirja alkaa olla valmis ja pyysi minua kaveriksi monistamaan sitä, että se saataisiin syyttäjälle.

Menin poliisiasemalle monistamaan pöytäkirjaa ja sen liitteitä, mutta huomasin kauhukseni, että joitain tärkeitä liitteitä puuttui kokonaan, jotka pyysin hänet uudelleen sinne liittämään.

Lukija voinee vain saada tästä kalpean aavistuksen miltä oikeusturvamme tuntuu kun meidän tekemät rikostutkintapyynnöt ohjataan em. tapaiselle rikospoliisille.

Helsingissä 13 pnä. huhtikuuta 1996

Pertti Lindeman
ps. en voinut aavistaa, että poliisi nautti viinan kuulustelun aikana!

Lopputuloksena tutkinnasta oli se, että ko. poliisi oli toimittanut puutteellisen ja erilaisen aineiston syyttäjälle, ilman tärkeintä todistusaineistoa ja me saimme erilaisen aineiston, jonka vuoksi syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksessä oli sellaisia lauseita, joita ei ollut kantajan esittämässä todistusaineistossa eikä myöskään kantajan saamissa vastineissa.

Tässä on se aukko Suomen oikeuslaitoksessa, että lahjottu poliisi voi vaikuttaa siihen, että mitä aineistoa hän toimittaa syyttäjälle ja mitä asianomaisille.

Tässä jutussa ei ollut kyse henkilöllisyyden tarkastamisesta, vaan kyse oli yli 100 miljoonan euron omaisuudesta, joka siirrettiin laman varjolla alle 20 miljoonan euron hinnasta toisille omistajille vastoin voimassa ollutta lainsäädäntöä. Näin siis yrittäjää, joka oli luonut 500 pysyvää työpaikka, kohdeltiin.

Tarina on valitettavasti tosi!

Tässä kokonaisuus oikeusviranomaisten toiminnasta

Tämä on muistio on kirjoitettu tapahtuman jälkeen 13.4.1996 ja tein kantelun oikeusasiamiehelle, mutta ketään ei siellä ko.tapaus kiinnostanut. Kerroin tapahtuneen myös KRP:n rikoskomisariolle.

Tätä ei edes tutkittu, sillä Koivisto oli ohjeistanut oikeusviranomaiset toimimaan velallisen vahingoksi ja velkojan eduksi ja vastoin Suomen lakeja.

Seuraukset tästä rikostutkinnasta olivat, että jouduimme vastamaan 15 miljoonan markan velasta vastoin keskinäistä rahoitussopimustamme SKOP:n kanssa. Minä ja viisi veljeäni perheineen (12 lasta) häädettiin kodeistaan ja koko omaisuutemme ryöstettiin.

Tätä blogiani varten jouduin tutkimaan jo ennakkoon lakeja, asetuksia sekä JSN:n ennakkotapauksia nimien julkistamisesta, koskien ”Muistiota”, jonka tässä blogissani julkaisen. Suurin osa muistiossa olevista nimistä ja tapauksista on julkaistu tiedotusvälineissä aiemmin, joten en nähnyt mitään estettä julkistaa tätä muistiota kokonaisuudessan, niin kuin se on Katinkullan yhtiökumppanini Asianajaja Seppo Juurikon ja minun toimestani laadittiin 1993-94 todellisten tapahtumien mukaan. Muistion julkistamisella kokonaisuudessaan on myös erityinen yhteiskunnallinen merkitys. Kaikkiin muistiossa mainittuihin tapahtumiin liittyvät dokumentit ovat tallessa. Muisto on yksi tapahtumien sarja, joten siitä ei voinut mitään pois jättää.

Vain yksittäistapauksen kautta voitte ymmärtää kokonaisuuden.

Tämä blogini on suunnattu erityisesti maan hallitukselle ja oikeusoppineille. Sillä heidän on lopetettava tämä järkyttävä oikeuden vääristely ja oikeusviranomaisten laiton verkostoituminen korruptoituneeksi kokonaisuudeksi, joka on johtanut veronmaksajien varojen väärinkäyttöön, vääriin oikeuden tuomioihin sekä kansalaisten ja yrittäjien oikeusturvan puutteeseen. Verkostoitununeet oikeusviranomaiset voivat tehdä myös syyttömästä syyllisen, niin kuin tästä muistiosta voit todeta. Tämä blogini avaa myös tiedotusvälineille mahdollisuuden tutustua todelliseen lainkäyttöön ja korruptioon Suomessa, joka vielä voimistui 6.5.1992 jälkeen. Suomen kansalaiset voivat tästä todeta, että he ovat olleet, ja ovat, vailla lainsuojaa talousriita-asioissa, ”teillä ei ole mitään oikeutta”, niin kuin SKOP:n pankkiiri minulle yhdessä puhelussa 1993 suoraan totesi, puhelunauhoite on minulla tallessa.

Ei ole mitään merkitystä, kuinka monta oikeusastetta Suomessa on, ei ole mitään merkitystä montako valvovaa viranomaista lainkäytön oikeellisuutta valvoo, jos niissä työskentelevät henkilöt ovat verkostoituneet toimimaan omaksi tai omien intressiryhmien hyväksi.

Näiden 23-taisteluvuoden aikana, jonka ajan olen yrittänyt saada meidän perheelle oikeutta, olen ollut samalla myös kaikkien suomalaisten asialla, joiden kohdalla tänäkin päivänä jää tuomioistuimissa oikeus tapahtumatta.

Minun, niin fyysiset kuin henkiset. voimavarani alkavat olla lopussa, sillä tuulimyllyjä vastaan taisteleminen, ilman yhtään tukea antavaa Sancho Panzaa, vie lopulta ihmisen ennenaikaisesti hautaan. Niin kuoli myös äitini ja kaksi veljenäni, ennenaikaisesti, kokiessaan Suomen oikeusturvan valheeksi ja vääryydeksi. Minä en voi koskaan sanoillani aiheuttaa sellaista tuhoa, joka meidän suvullemme aiheutettiin konkreettisilla teoilla.

Kansanedustajat, ministerit, oikeusoppineet ja tiedotusvälineitten edustajat lukekaa tämä muistio huolella ja ajatuksella. Miettikää omalla ja läheistenne kohdalla, jos joudutte joskus turvautumaan oikeusviranomaisiin, niin tiedätte, että kohtalonne talousasioissa on jo ennalta määrätty. Voi olla, että tämän muistion teksti ei ehkä avaudu tavallisille kansalaisille, jotka eivät ole joutuneet kosketuksiin oikeusviranomaisten kanssa, mutta lainkäytön hengen te kuitenkin voitte tästä todeta.

Ilman tämän korruptoituneen verkoston hajottamista Suomea ei saada taloudellisesti jaloilleen, yritystoimintaa viriämään. Kysykää itseltänne ”Miksi hoitaa kansalaisvelvollisuudet, yrittää ja toimia omaksi ja isänmaan parhaaksi, jos kaikki se, jonka eteen olette tehneet töitä sukupolvien ajan voidaan sinulta hetkessä vääryydellä varastaa?”

MUISTIO ERINÄISISTÄ JÄÄVIYSTILANTEISTA ”KATINKULLAN KAAPPAUS” PROSESSIEN AIKANA.

Taustaa.

Valtion  haltuun  19.9.1991  otettu  SKOP  sai  osakas-ja  rahoitussopimukseen  perustuvan  määräämisvallan  kaikkeen Katinkullan  omaisuuteen  ja  hallintoon  13.12.1991,  varsi­nainen  kaappaus  tapahtui  konkurssin  avulla  28.10.1992. Lopullinen  omaisuuden  siirto  tapahtui konkurssihuutokaupalla  28.6.1993,  jolloin  kaikki  omaisuus  myytiin  ennen konkurssia  vallinneeseen  toteutuneeseen  hintatasoon  verrattuna   70   %:n   alennukselle   SKOP-Kiinteistöt   Oy:lle. Kaikki tämä tapahtui täsmälleen ja pienimpiä yksityiskohtia myöden aiemmin laadittujen  salaisten,   kirjallisten suunni­ telmien mukaan. Kaikki suunnitelmat oli käsitelty ja hyväksytty SKOP:n liiketoimintaryhmän ja johtokunnan kokouksissa. Suunnitelmat on saatu haltuun keskusrikospoliisin takavarikoitua ne.

Koska SKOP näin rikkoi 13.12.1991 solmitun osakas- ja rahoitussopimuksen, on tästä kehkeytynyt mitä ”verisin” oikeustaistelu Juurikon, Lindemanien ja SKOP:n kesken.

Taistelu on alusta pitäen tiedetty lähes toivottomaksi, koska tosiasiallinen vastapuoli on Suomen valtio.

Jos olisimme tienneet, miten täydellisesti ja tarkoin yhteiskunnan suojaverkko suojelee itseään emme  ehkä olisi tähän toivottomaan taistoon lähteneet. Luotimme kuitenkin viimekädessä oikeuslaitoksen puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen, mutta nyt tämä lapsenusko on karissut ja siniset  silmämme auenneet.

Nyt tiedämme, miten monin eri tavoin, laillisin ja usein myös laittomin tai muutoin sopimattomin tavoin yhteiskunnalta elantonsa saava järjestelmä eli tässä tapauksessa valtion omistama pankki, sen asiaa ajamaan siirtynyt yrityksen oma KHT-tilintarkastaja, pesänhoitajana toimiva asian­ ajaja, Keskuskauppakamarin nimeämä välimies, syyttäjä, oikeuskanslerinvirasto ja jopa käräjäoikeus ovat toimineet.

Haluamme tällä muistiolla kootusti kertoa sen tavan millä yhteiskuntaamme tällä hetkellä hallitaan. Kokemustemme perusteella voimme perustellusti väittää, ettei kyse ole tästä yksittäistapausten vyyhdestä vaan paljon laajemmasta ilmiöstä eli oikeus- ja hallintojärjestelmämme varsin laajasta ja syvästä  rappeutuneisuudesta ja korruptoitumisesta.

Toisaalta tässä taistelussa vilpittömästi ja tasapuolisesti ovat asiaa selvittämään ryhtyneet ja siinä myös onnistunet mm. keskusrikospoliisi, konkurssiasiamies, kilpailuvirasto ja julkinen sana, joiden avulla on ollut mahdollista selvittää asioita näinkin pitkälle, vaikka jo nyt on nähtävissä, että emme tule pääsemään tavoitteeseemme eli Katinkullan takaisinsaantiin.

Jatkamme kuitenkin taistelua voidaksemme osaltamme ainakin vähäisen myötävaikuttaa siihen suuntaan, että vähitellen tsaarinaikainen yksinomaan yhteiskuntaa suojeleva lainsäädäntömme ja oikeuskäytäntömme muuttuisi enemmän eurooppalaiselle ja amerikkalaiselle yksilöä suojelevalle kannalle. Koska poliittinen ja virkakoneisto suojelee itseään ja status quon säilymistä, tällainen työ on mahdollista vain radikaalein toimin ja konkreettisia esimerkkejä julkisuuteen  tuoden.

Tämän vuoksi esitämme yhteenvedon merkittävimmistä tapahtumista, joista mikään ei olisi ilman vakavia seuraamuksia mahdollinen esim. USA:ssa, ehkei myöskään muualla Euroopassa:

1.SKOP:n toiminta Katinkullassa ennen konkurssia.

SKOP:n Katinkullan talousjohtajaksi noin vuoden ajaksi ennen konkurssia nimittämä Pekka Luukkainen toimi koko tämän ajan selkämme takana tosiasiallisena tavoitteenaan saada meidät tekemään viimeisetkin toimet Katinkullan valmiiksi saamiseksi, päästä yrityksen sisään ja sieltä käsin ottaa hallintaansa organisaatio ja sen hallussa oleva tieto ja sitten, kun kaikki meidän työmme tuloksena on valmista, konkurssin avulla kaapata yrityksen kaikki omaisuus SKOP:lle, kuten  sitten täsmälleen  tapahtui.

Asiaa on käsitelty ja tullaan uudelleen käsittelemään väli­ miesoikeudessa ja sen lisäksi se on edelleen poliisitutkinnassa ja poikinut ja poikii lukuisia muita oikeudenkäyntejä. Poliisitutkinta suoritetaan paitsi konkurssirikosnimikkeillä niin myös SKOP:n yhtiömme hallitukseen nimeämien jäsenten luottamusaseman väärinkäyttönä, petollisena viettelynä ja petoksena.

SKOP:n ”iske, rahasta ja  poistu”  taktiikkaa  on  vastaavalla tai verrannollisella tavalla sovellettu Suomessa vastaavalla myös mm. Labsystems Oy:n, Safematics Oy:n, Rönnäsin Golf-keskukseen, Catellin perheen Tampella osakkeisiin ja Yhdysvalloissa  lomakohteisiin.

Tämä muistio, viimeksi mainittujen tapausten osalta kuitenkin huomattavasti täydellisempänä, on tarkoitus toimittaa Yhdysvalloissa käytävien oikeudenkäyntien todistusaineistoksi ja osoitukseksi SKOP:n yleisistä toimintatavoista. Yhdysvalloissa tällainen toiminta laukaisee rangaistusperusteisen    vahingonkorvausvelvollisuuden, joka    voi   olla

5.000 kertainen todelliseen vahinkoon verrattuna. Valitettavasti vahingon  kärsii jälleen  suomalainen  veronmaksaja.

2.KHT Erkki Simpasen toiminta ennen ja jälkeen konkurssin.

Yrityksemme oma, pitkäaikainen tilintarkastaja, KHT Erkki Simpanen KPMG Wideri Oy:stä toimi yksiselitteisesti ja selvästi  ja  omankin  tunnustuksensa  mukaan ”perkeleellisenä kaksoisagenttina” selkämme takana antaen SKOP:lle niin kirjallisia kuin suullisiakin lausuntoja siitä, miten SKOP:n tulee toimia syrjäyttääkseen meidät yrityksemme  johdosta,  antoi  SKOP:lle  ohjeita  siitä  miten SKOP:n tulee toimia estääkseen yrityssaneeraukseen pääsemisen,  suosiakseen  SKOP:a  velkojana  muiden  velkojien ja  velallisen  kustannuksella ym.

SKOP on maksanut saamistaan palveluista Widerille sadoissa tuhansissa laskettavia summia, mitä asiaa tutkitaan poliisin toimesta lahjoman vaatimisena ja vastaanottamisena ja  luottamusaseman  väärinkäyttöepäilynä.

Asiaa on käsitelty myös Keskuskauppakamarin tilintarkastajalautakunnassa, joka on jo antanut Simpaselle varoituksen   ja  Valtion  tilintarkastajain valvontalautakunnassa.

Tilintarkastajain valvontajärjestelmä on osa Keskuskauppakamarijärjestelmää, jossa määräämisvaltaa käyttävät pankit ja niiden intresseissä toimiva suurteollisuus. KPMG Wideri Oy on maamme suurimpana tilintarkastustoimistona on välittömässä intressiyhteydessä merkittävimpiin Keskuskauppakamarin päätöksentekotahoihin. Tämä näkyy selkeästi sekä asioiden käsittelyssä että päätöksenteossa. Mikäli Wideri tai sen osakas voidaan vastuusta vapauttaa, se varmasti tehdään.

3. AA Hannu  Tuomaalan  toiminta  pesänhoitajana.

Kaikkien ns. Juurikko yhtiöiden pesänhoitajana toimiva AA Hannu Tuomaala on yksiselitteisesti ja toteen näytettävästi toiminut yksinomaan SKOP:n etujen ajajana pesissä saaden toiminnastaan palkkion suoraan SKOP:lta ohi pesien. Kysymyksessä on useiden miljoonien markkojen siirto laittomasti pesästä SKOP:lle niin, että pesä on ottanut vastatakseen SKOP:lle kuuluvia kuluja mutta saanut niistä kaiken tuoton ja kieltäytymällä pesän edun mukaisten kanteiden nostamisesta  SKOP:a vastaan.

Palkkioksi tästä toiminnasta Tuomaala SKOP on maksanut mm. Katinkullan konkurssipesässä Kajaanin käräjäoikeuden määräämän 100.000,- markan palkkion sijasta 300.000,- markkaa.

Tuomaalan toimia tutkitaan poliisin toimesta lahjus- ja luottamusaseman väärinkäyttöepäilynä, Asianajajaliitossa hyvän tavan vastaisena ja sopimattomana asianajotoimintana ja konkurssiasiamiehen toimesta hyvän pesänhoitotavan vastaisena toimintana. Pesässä on suoritettu erityistilintarkastus ja Tuomaalan rinnalle on asetettu toinen pesänhoitaja,  AA Aatos  Sarvi Kuopiosta.

4.Äänivallan käyttö velkojain kokouksissa.

Kun Katinkullan konkurssipesissä vaadittiin takaisinsaanti­ ja muiden kanteiden nostamista SKOP:a vastaan, hyväksyi pesänhoitaja Hannu Tuomaala SKOP-Rahoitus Oy:n, jonka SKOP omistaa 100 %:sti, kanteita vastustaviksi ääniksi, jolloin velkojainkokouksen päätökseksi tuli, ettei kanteita nosteta.

Oikeuskäytäntö Suomessa on yleensä ollut  se,  ettei kukaan saa äänestää omassa asiassa, mutta SKOP- Rahoitus Oy sai äänestää SKOP:a koskevassa asiassa. Velkojainkokouksen päätöksiä  moitittiin  Kajaanin käräjäoikeudessa.

5.Velkojainkokouksen päätöksen moittiminen.

Kun em. lainvastaista äänestystä ym. muita  laittomia, SKOP:n eduksi tehtyjä päätöksiä moitittiin Kajaanin käräjäoikeudessa, järjesti SKOP niin, että Helsingissä oli samaan aikaan toinen oikeudenkäynti eikä Seppo Juurikko voinut  Kajaanissa  pidettyyn  istuntoon osallistu.

Tämän vuoksi asiamiehenä ensimmäisessä istunnossa toimi Pertti Lindeman, jolle  Juurikko  antoi  lyhyen ohjeen: Uudista kannekirjelmän sisältö kanteeksi asiassa ja pyydä päätöstä.

Kun Lindeman yritti lukea 8-sivuisen kannekirjelmän tekstiä,  keskeytti  puheenjohtaja   Pekka  Tammenmaa  lukemisenja vaati Lindemania kertomaan ulkomuistista, suullisesti kannekirjelmän sisällön. Lindeman ilmoitti, ettei hän tähän kyennyt, koska asia on niin mutkikas ja Juurikko on kirjelmän laatinut ja asia kyllä on  tuttu  kaikille  asianosaisille, jotka olivat kirjelmän jo edeltäneessä kirjelmien vaihdossa saaneet.

Kun Lindeman ei kyennyt kannekirjelmää suullisesti ja ulkomuistista selostamaan, päätti Kajaanin käräjäoikeus jättää asian tutkittavaksi  ottamatta.

Päätöksestä valitettiin Itä-Suomen hovioikeuteen ja pyydettiin sitä palauttamaan juttu uudelleen alioikeuden käsittelyyn ja määräämään asianomainen käräjätuomari uudelleen koulutukseen. Hovioikeus teki myönteisen päätöksen kumpaankin pyyntöön.

6.Välimiesoikeuden jäsenten valinta.

AA Timo Korpiola on Keskuskauppakamarin välityslauta­ kunnan jäsen. Lautakunnan tehtäviin kuuluu valita välimiehet välimiesoikeuksiin.

Keskuskauppakamarin välityslautakunta neuvotteli ennen kokousta Timo Korpiolan kanssa siitä, voiko hän toimia SKOP:n ja Katinkullan osakkaiden välisessä riitajutussa välimiehenä, jolloin Korpiola antoi tehtävään suostumuksensa.

Lautakunta siis valitsi oman jäsenensä välimieheksi. Korpiola osallistui tähän kokoukseen, mutta ei pöytäkirjan mukaan osallistunut omaan valintaansa. Korpiola ei ilmoittanut välityslautakunnalle ainoatakaan seikkaa, joka tekisi hänestä  esteellisen  välimiehen tehtävään.

7.Välimiesoikeuden toiminta.

Välimiesoikeuden puheenjohtajana toimi korkeimman oikeuden jäsen Pirkko-Liisa Haarman ja jäseninä Vakuutus­ yhtiöiden  yhdistyksen  toimitusjohtaja  Matti  L.  Aho ja  Asianajotoimisto Heikki Haapanimi Ky:n omistaja ja toimitusjohtaja  AA  Timo Korpiola.

Välimiesoikeus hylkäsi oikeudenkäynnin aikana pyyntömme velvoittaa SKOP luovuttamaan ns. editiosäännösten perusteella SKOP:n ne liiketoimintaryhmän ja johtokunnan kokousten pöytäkirjat, joissa on käsitelty Katinkullan osakas- ja rahoitussopimusta ja tehtyjä rahoitus- ja muita päätöksiä.

Välimiesoikeus hylkäsi myös käsittelyn lykkäämisen siihen asti, että välimiesoikeuden käyttöön saataisiin tuolloin jo vireillä  olleen poliisitutkinnan  tuloksena  kertyvä aineisto.

Kun tätä aineistoa ei välimiesoikeuden käyttöön siten saatu, hylkäsi välimiesoikeus kanteemme sopimussakosta SKOP:n sopimusrikkomuksen perusteella ja tuomitsi Seppo Juurikon 500.000,- markan sopimussakkoon sen vuoksi,  että hän oli rikkonut salassapitopykälää antamalla julkisuuteen tiedon osakas- ja rahoitussopimuksen olemassaolosta ja sen sisällöstä.

Päätöksen antamisen  jälkeen  poliisi  takavarikoi  em. SKOP:n liiketoimintaryhmän ja johtokunnan kokousten pöytäkirjat, joista ilmeni, että SKOP oli tarkoin käsitellyt ja päättänyt Katinkullan kaappaamisesta Katinkullan talousjohtajaksi ja hallituksen jäseneksi ·nimeämänsä Pekka Luukkaisen  suunnitelmien  mukaan.

8.Välimiesoikeuden jäsenen jääviys.

Myöhemmin selvisi, että samaan aikaan kun AA Timo Kor­ piola toimi välimiehenä SKOP:a  koskevassa  riita-asiassa, oli hänen omistamallaan Asianajotoimisto Heikki Haapa­niemi Ky:llä oli toimeksiantosuhde seuraavien asiakkaiden kanssa: (ks. viereinen kuva Haapaniemen toimiston laskutuksista)

  • Suomen Pankki, tehtävänä SKOP:n haltuunottoon liittyvät toimet,
  • Sponda Oy, tehtävänä SKOP:lta yhtiölle siirtyneen kriisiomaisuuden hoitoon liittyvät toimet,
  • Vakuusrahasto ja Arsenal Oy, jotka omistavat yli 90 o/o:a SKOP:n osakkeista ja äänistä, tehtävänä erinäiset perintä ja muut asianajotehtävät,
  • Suomen Säästöpankki SSP Oy, jota edeltäneiden säästö­ pankkien keskuspankkina SKOP toimi, perintä ja muiden asianajotehtävien hoitaminen,
  • Helsingin Suomalainen Säästöpankki, jonka keskuspank­ ki SKOP oli, hallituksen varapuheenjohtajana on toiminut Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Ky:n toinen pääosa­ kas, AA Martti Ikonen. Toimisto on hoitanut pankin erinäisiä asioita, antanut mm. asiantuntijalausunnon siitä, tuleeko pankin isännistön nostaa vahingonkorvauskanteita pankin hallitusta mm. Martti Ikosta vastaan. Lausunto on tosin kadonnut, sen olemassaolo selviää ainoastaan kokouspöytäkirjan liiteluettelosta.

Korkeimmalle oikeudelle on tehty hakemus välimiesoikeuden päätöksen kumoamista koskevan kanteen nostamiselle säädetyn menetetyn määräajan palautushakemus, jotta välimiesoikeuden päätös voidaan AA Timo Korpiolan jääviyden perusteella kumota ja välimiesmenettely aloittaa uudelleen, uuden vahvan näytön perusteella.

9.Katinkullan konkurssipesän tuottojen ja kulujen jako SKOP:n ja pesän kesken.

SKOP, pesänhoitaja Hannu Tuomaala ja juridisena asian­ tuntijana kuultu OTT Risto Koulu katsovat, että konkurssi­ pesän velvollisuus on maksaa SKOP:n hallussa panttina olevien kaikkien lomaosakkeiden yhtiövastikkeet ja niiden vuokrauksesta aiheutuneet kulut kuten esim. markkinointi-, siivous-, välityspalkkio- ym. kulut mutta SKOP:lla on oikeus saada kaikki osakkeiden vuokrauksesta saadut tulot ja osakkeiden myynnistä saadut tulot eikä näistä tuloista ole oikeutta vähentää pesän maksamia kuluja.

SKOP ym. tulkitsevat vuoden 1992 loppuun asti voimassa ollutta konkurssisäännön  80 §:ää, joka  tuli voimaan 1895.

Risto Koulu myöntää lopputuloksen olevan kyllä kohtuu­ ton, mutta lain mukainen.

10.Syyttäjän toiminta KHT Erkki Simpasen perätöntä lausumaa koskeneessa asiassa.

Lomaseteli Oy:n konkurssissa pesäluettelon laati yhtiön pitkäaikainen tilintarkastaja KHT Erkki Simpanen yhtiön pitkäaikaisen tilinpitäjän KTM Pirkko Vaskon avustamana. He laativat tarkan ja  oikean  kirjanpidon  aina  31.12 .1992 asti toimintakertomuksia myöden mutta eivät laatineet minkäänlaista kirjanpitoa ajalle 1.1. – 31.3.1993 vaan laativat pesäluettelon per 31.3.1993 ilman kirjanpitoa ”tositeläjistä kokoamalla”.

Pesäluetteloon tuli pesän velkaan Seppo  Juurikolle  1,5 mmk:n suuruinen virhe sen vuoksi, että yksi osakekauppa­ kirja oli otettu huomioon vain puoliksi eli oli todettu osakkeet myydyksi mutta kauppahinnan kuittausta Seppo Juurikon saatavaa vastaan  eli  saatavan  vähentymistä  ei  oltu otettu huomioon.

Tästä johtuen pesäluettelo tuli virheelliseksi ja Juurikko vannoi virheestä tietämättä ja virhettä noin 5 minuutin tutustumisajan puitteissa huomaamatta, pesäluettelon oikeaksi.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Seppo Juurikon ankaraan rangaistukseen väärän pesäluettelon oikeaksi vannomisesta. Päätös perustui olennaiselta osin KHT Erkki Simpasen todistajalausuntoon, jonka mukaan Juurikon olisi pitänyt tietää tai huomata kyseinen virhe.

Myös todistajana kuullun KTM Pirkko Vaskon mukaan virhe on kiistatta pesäluettelon laatijoiden eli siis Simpasen ja hänen itsensä eikä Juurikko ole voinut olla  siitä  tietoinen eikä  sitä huomata.

Simpanen on monessa kohdin todistajalausuntoaan puhunut itsensä ja Pirkko Vaskon ja muiden tosiasioiden kanssa ristiin. Syyttäjä Ritva Sahavirta on kuitenkin katsonut Simpasen puhuvan totta.

Juurikko teki tutkintapyynnön Simpasen valan nojalla oikeudessa antaman perättömän lausuman johdosta. Kun poliisitutkinta valmistui, annettiin tämänkin jutun syyteharkinta Ritva  Sahavirralle.

Juurikko katsoi, ettei Sahavirta ole puolueeton ja riippumaton tekemään tätä syyteharkintaa, koska hän on jo aiemmin ottanut sen kannan, että Simpanen puhuu totta, ja pyysi Sahavirtaa vetäytymään syyteharkinnasta ja antamaan tehtävän jollekulle muulle syyttäjälle. Sahavirta kieltäytyi. Juurikko teki kantelun oikeuskanslerille, joka katsoi Sahavirran olevan  esteellinen  syyteharkintaa suorittamaan.

11. Asian  käsittely oikeuskanslerinvirastossa.

Kun oikeuskanslerin virastossa em. asian käsittely viipyi, soitti Juurikko asian valmistelijalle, nuoremmalle oikeus­ kanslerinsihteerille Jorma Äijälälle kiirehtien käsittelyä. Äijälä valitteli kiireitä ja lomia eikä ilmoittanut selvää ratkaisuajankohtaa.

Juurikko soitti oikeuskansleri Jorma S. Aallolle asian kä­sittelyä kiirehtiäkseen ja kertoi kyseessä olevan pienen mutta merkittävän osan ns. SKOP taistelua. Aalto kertoi keskustelleensa jo useaan otteeseen Jorma Äijälän kanssa asiasta ja tuntevansa sen hyvin.

Kun ratkaisua ei edelleenkään kuulunut, Juurikko jälleen tiedusteli asiaa Äijälältä, jolloin tämä ilmoitti, noin kolmen kuukauden käsittelyajan jälkeen, että hän vetäytyy asiasta, koska hänen kaksoisveljensä Kari Äijälä on SKOP:n perintälakimies ja ollut SKOP:n lukuun ·perimässä Juurikolta SKOP:n saatavia ja tekemässä SKOP:n rikostutkintapyyntöä mm.  em. pesäluetteloasiassa.

Juurikko teki eduskunnan oikeusasiamiehelle tutkintapyynnön mm. sitä, onko Jorma Äijälä toiminut lainvastaisesti ottaessaan valmistellakseen kyseisen asian, johon hän on varmuudella tiennyt kaksoisveljensä toimien  liittyvän  ja onko hän käsitellyt tällaisia SKOP:n liittyviä asioita laajemminkin, esim. ns. Juhantalo- ja Rapap- tapauksissa, joihin liittyvät mm. Vakuusrahaston johtajan Heikki Koiviston veljen Matti Koiviston vapautuminen noin 17 mmk:n takausvastuusta SKOP:lle. Näitä asioita on oikeuskanslerinvirastossa tutkittu ja todettu, ettei aihetta minkäänlaisiin toimiin ryhtymiseen  ole olemassa.

Näin se kaikki tapahtui, ja kaikki rehellisen oikeudekäytön ovet pysyivät meiltä kiinni. Samalla tavoin ryöstettiin toisten yrittäjiltä yritykset ja velallisilta kodit, ja samoin tapahtuu myös tänäpäivänä  Tuhottiin suomalaisia kokonaisia sukuja, Korhosia, Virtasia, Mattiloita, Putkosia…

Lopuksi voit vielä kuunnella pari puheluani ko. rikospoliisin kanssa, joka kertoo unohtaneensa toimittaa aineiston syyttäjälle, kehuu edustamiaan Herbalife tuotteita, joita yritti minullekin myydä moneen otteeseen kuulustelujen aikana. Yritin pysyä rauhallisena, sillä poliisista riippui tutkinnan eteneminen. Syyttäjien puhelut jätän vielä julkaisematta. Klikkaa hiirellä ja kuuntele rikospoliisin tapa hoitaa rikoksenuhrin asioita.

Tässä lopuksi meitä omistajia edustaneen asianajotoimiston rikostutkintapyyntö Sotkamon nimismiehelle syksyllä 1993, eli vuosi konkurssin jälkeen. Rikostutkintapyynnöstä jo selviää oleellisimmat seikat pankin edustajien rikollisesta toiminnasta ja neljän vuoden rikostutkinnassa tuli päivän valkealle myös kaikki salaisimmatkin dokumentit, mutta me emme saaneet koskaan oikeutta, emme edes yhtä puolueetonta ja riippumatonta oikeudenkäyntiä. Minulla on eri puhelunauhoituksia eri viranomaisten kanssa useita tunteja sekä KRP:n rikostutkinta noin 400 sivua sekä sen liiteaineisto noin 1.000 sivua, kaikki digitaalisessa muodossa. Olen lähettänyt aineiston oikeusviranomaisille ja medialle, mutta ketään ei kiinnosta Suomen suurin ryöstö.s

”ASIANAJOTOIMISTO BÜTZOW & Co

Sotkamon piirin nimismies PL 15

88601 SOTKAMO

POHJOISESPLANADI 27 C

00100 HELSINKI

PUH. 651 744

T EL EFAX  665 417

TELEX U5480 BYLAW SF MT/bl

Helsinki, 20.9.1993

Viitteemme: Dnro 8015

RANTAKATIN LOMAKYLÄ OY TUTKINTAPYYNTÖ

Tapahtumat lyhyesti

Helsingistä kotoisin oleva Pekka Luukkainen on lokakuusta 1991 lähtien toiminut Rantakatin Lomakylä Oy:n talousjohtajana ja 28.1.1992 pidetyssä yhtiökokouksessa hänet on valittu yhtiön hallituksen jäseneksi (liite A).

Espoosta kotoisin oleva Göran Bärlund on yh­tiökokouksessa 1.4.1992 valittu Rantakatin Lomakylä Oy:n hallituksen jäseneksi ( liite B). Helsingistä kotoisin oleva Veli-Matti Parmala on valittu yhtiön hallitukseen 7.9.1992 pidetyssä yhtiökokouksessa ( liite C).

SKOP:n kotimaan liiketoimintaryhmä on 22.10.1992 päättänyt lopettaa Rantakatin Loma­kylä Oy:n rahoittamisen. Päätös on tehty Göran Bärlundin esityksestä ja Pekka Luukkaisen laatimien suunnitelmien pohjalta (liite D ’t .

Rantakatin Lomakylä Oy:n hallitus päätti 23.10.1992 Parmalan,  Luukkaisen ja Bärlundin kannattaessa ja hallituksen kahden muun jäsenen eli Seppo Juurikon ja Pertti Lindemanin vastustaessa hakea yhtiön omaisuuden asettamista konkurssiin (liitE). Konkurssimenettelyn seurauksena se omaisuus, joka ennen konkurssia voimassa olleilla listahinnoilla laskettuna ilman myyntikuluja ja myyntiaikaisia korkoja oli arvo1taan 70O miljoonaa markkaa, siirtyi 28.6.1993 konkurssihuutokaupassa noin 190 miljoonan markan kauppahinnasta SKOP-Kiinteistöt Oy:lle, jonka toimitusjohtajana on Bärlund.

Yhtiön tilintarkastajan, KHT Erkki Simpasen 7.4.1993 antaman 31.2.1992 päättynyttä tili­ kautta koskevasta tilintarkastuskertomuksesta (liite F) on luettavissa:

”Kuitenkin yhtiön vaihto-omaisuuden käyvät arvot myyntikuluilla vähennettynä riittävät vielä saattamaan yhtiön pääoma-aseman osakeyhtiölain edellyttämälle tasolle.”

Tämä lausuma merkitsee, että tilintarkastajan käsityksen mukaan vielä 31.12.1992 konkurssin pysäytettyä kaiken myyntitoiminnan kahdeksi kuukaudeksi, yhtiön oma pääoma oli positiivinen ja vähintään 1/3 osakepääomasta, jolloin mitään selvitystilauhkaa ei vielä ollut.

Konkurssin syynä ei ts. ole voinut olla se, että yhtiön varat olisivat olleet pienemmät kuin velat. Siinä hallituksen kokouksen pöytä­ kirjassa 23.10.1992, johon konkurssiin asettamispäätös on kirjattu, on ensin todettu yhtiön päärahoittajan, Säästöpankkien Keskus Osake Pankin kieltäytyneen myöntämästä yhtiölle enempää rahoitusta. Konkurssipäätöstä kannattaneet hallituksen jäsenet ovat selittäneet tämän olleen syyn miksi he päättivät asettaa yhtiön konkurssiin. Ainakin Bärlundin ja Luukkaisen osalta on selvää, että he ovat omalla aktiivisella toiminnallaan nimenomaan tavoitelleet SKOP:n rahoituksen päättymistä.

Konkurssin alkamisen jälkeen on paljastunut, että Luukkainen on ainakin 25.7.1992 alkaen aktiivisesti laatinut Säästöpankkien Keskus Osake Pankkia varten suunnitelmia Rantakatin Lomakylä Oy:n asettamisesta konkurssiin. Luukkainen on Rantakatin Lomakylä Oy:n ATK-lait­ teistolla tehnyt SKOP:lle raportteja, jotka sittemmin on saatu tulostettua. Näitä raport­teja on tämän tutkintapyynnön liitteinä (liit­ teet G-K}.

Näihin raportteihin sisältyy 3.9.1992 päivätty Pekka Luukkaisen laatima suunnitelma (liite JL konkurssista, johon hän on merkinnällä ”ok.” aivan ilmeisesti todennut mitkä asiat on jo päätetty ja järjestyksessä. Luukkaisen 1.9.1992 päiväämässä raportissa (liite I) todetaan mitä vahinkoa konkurssi tulee yhtiölle aiheuttamaan ja mitä hyötyä konkurssista vas­taavasti olisi. Hyödyt arvioidaan 0,3- 2,3 miljoonaksi markaksi mutta haitat ovat osakkeiden hintatason laskuna 100-150 miljoonaa markkaa, osakkeiden myyntitulojen menetyksenä 15 miljoonaa markkaa, vuokratulojen menetyksenä 7 miljoonaa markkaa jne.

Näistä konkurssisuunnitelmistaan Luukkainen ei kertonut mitään yhtiön toimitusjohtajalle ja hallituksen jäsenelle, Pertti Lindemanille, eikä hallituksen puheenjohtajalle, Seppo Juurikolle, jotka myöskin edustivat yhtiön omistajia. Luukkaisen suunnitelmat ja raportit on laadittu ainoastaan SKOP:a varten, joka konkurssin kautta on saanut kaapatuksi kaikki Katinkullan myymättä olevat lomaosakkeet oman konserninsa omistukseen. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman konkurssin järjestämistä.

Hallituksen Jäsen Göran Bärlund on esitellyt 22.10.1992 pidetylle SKOP:n kotimaan liiketoimintaryhmän kokoukselle päätösesityksen, jonka mukaan Rantakatin Lomakylä Oy:lle ei myönnetä lisää rahoitusta (liite D). Tämä siitä huolimatta, että Bärlund on tiennyt, että SKOP:n ja Rantakatin Lomakylä Oy:n välillä oli 13.12.1991 solmittu osakassopimus (liite L), jonka keskeisin sisältö oli se, että SKOP sitoutui siitä huolehtimaan Rantakatin Lomakylä Oy:n jatkorahoituksesta. Pankilla oli ts. sopimukseen perustuva velvollisuus jatkorahoituksen antamiseen.

Tätä esitystä tehdessään Bärlund on varmasti mieltänyt, että yhtiölle on erittäin vaikeaa saada rahoitusta mistään muualta, koska yhtiön kaikki omaisuus oli jo pantattu SKOP:lle, joka oli toiminut yhtiön päärahoittajana alusta pitäen. Näin ollen Bärlund on varmasti ymmärtänyt, että hänen tekemänsä esityksen hyväksyminen tulee johtamaan Rantakatin Lomakylä Oy:n huomattaviin vaikeuksiin ja on ehdottomasti yhtiön edun vastainen.

SKOP:n kotimaan liiketoimintaryhmän kokouksen pöytäkirjaotteesta käy ilmi, että se on päättänyt hyväksyä Bärlundin esityksen ja rahoitus Rantakatin Lomakylälle on lopetettu. Pöytäkirjanotteen liitteistä selviää, että päätöksen perustana on ollut Luukkaisen suunnitelmat ja sangen yksityiskohtaiset konkurssin valmistelut. Noiden suunnitelmien tuloksena se yhtiö eli SKOP-Kiinteistöt Oy, jossa Göran Bärlund on koko näiden tapahtumien ajan toiminut toimitusjohtajana, omistaa nyt käytännöllisesti katsoen kaiken sen omaisuuden, joka kuului Rantakatin Lomakylä Oy:lle ennen sen konkurssia. Kauppahinta oli vain murto-osa osakkeiden todellisesta arvosta.

Luukkainen, Bärlund, Parmala

Luukkainen, Bärlund tai Parmala eivät kertoneet Rantakatin Lomakylä Oy:n toimitusjohtajalle, Pertti Lindemanille ja hallituksen puheenjohtajalle, seppo Juurikolle mitään vireillä olevista konkurssisuunnitelmista eikä luonnollisestikaan siitä, että Göran Bärlund tulee esittämään SKOP:n liiketoimintaryhmälle Rantakatin Lomakylä Oy:n rahoituksen keskeyttämistä sen kokouksessa 22.10.1992. Kaikki konkurssivalmistelut salattiin Juuriko!ta ja Lindemanilta.

Rantakatin Lomakylä Oy:n hallitus oli kutsuttu koolle 23.10.1992 pidettävään kokoukseen käsittelemään laaditun esityslistan mukaisia asioita. 22.10.1992 noin klo 22.00 illalla Pekka Luukkainen soitti Seppo Juurikolle ilmoittaen, että seuraavana päivänä pidettävässä hallituksen kokouksessa käsitelläänkin ainoastaan yhtiön asettamista konkurssiin. Vielä tuolloinkaan Juurikolle ei kerrottu liiketoimintaryhmän samana päivänä tekemästä päätöksestä.

Huolimatta SKOP:n rahoituksen keskeytyksestä yhtiö olisi pystynyt jatkamaan toimintaansa uudessa muodossa. Erilaisia vaihtoehtoja sopeutua SKOP:n sinansä sopimuksenvastaiseen päätökseen oli monia.

Tästä huolimatta Luukkainen, Bärlund ja Parmala eivät suostuneet edes keskustelemaan näistä muista vaihtoehdoista Juurikon ja Lindemanin kanssa, vaan tekivät hallituksessa konkurssiin asettamispäätöksen Juurikon ja Lindemanin vastustaessa.

Tutkintapyyntö

Luukkainen, Bärlund ja Parmala ovat toimineet luottamusasemassa Rantakatin Lomakylä Oy:n hallituksen jäseninä ja Luukkainen myöskin talousjohtajana. He ovat näissä tehtävissään toimineet yhtiön edun vastaisesti:

  1. laatimalla aktiivisesti suunnitelmia yhtiön rahoittajalle yhtiön asettamisesta konkurssiin
  2. omilla esityksillään ja aloitteillaan esittäneet SKOP:lle, että yhtiön rahoitus lopetetaan
  3. panneet yhtiön konkurssiin selvittämättä tai edes antamatta mahdollisuutta muiden hal­ lituksen jäsenten selvittää yhtiön toiminnan jatkomahdollisuuksia ilman SKOP:n rahoitusta
  4. myötävaikuttaneet siihen, että Rantakatin Lomakylä Oy:n koko omaisuus siirtyy SKOP-konsernin omistukseen huomattavan alhaisella hinnalla.

Näiden toimenpiteiden seurauksena Rantakatin Lomakylä Oy on menettänyt kaiken omaisuutensa, vaikka yhtiön tilintarkastajan antaman kirjallisen todistuksen mukaan ennen konkurssia ja vielä pitkään sen alkamisen jälkeenkin yhtiön varat olivat sen velkoja suuremmat.

Pyydämme Teitä mahdollisimman pian selvittämään ovatko Luukkainen, Bärlund tai Parmala tässä asiassa syyllistyneet johonkin rangaistavaan tekoon. Käsityksemme mukaan lähinnä kysymykseen tulevia rikoksia ovat petos ja luottamusaseman väärinkäyttö. Mikäli tutkimukset antavat aihetta syytetoimiin, tulemme esittämään rangaistusvaatimuksen.

SKOP:ssa ns. asiakasvastuullisena yhteyshenkilönä Rantakatin Lomakylä Oy:n asioissa on toiminut Hannu Rosenström. Oman ilmoituksensa ja eräiden muidenkin SKOP:n edustajien kertomuksien mukaan Rosenström on piilottanut kaikki Katinkultaan liittyvät hallussaan olleet asia­ kirjat, eikä ole suostunut luovuttamaan niitä edes pankin muiden toimihenkilöiden käyttöön. Tiedossamme ei ole konkreettista syytä tähän, mutta asiakirjojen piilottaminen osoittaa selvästi, että niissä on jotakin sellaisia tieto­ ja, joita halutaan salata ja on perusteltua syytä uskoa, että nämä salattavat tiedot liittyvät juuri Luukkaisen, Bärlundin ja Parmalan toimiin. Tämän vuoksi tutkinnan aloittaminen välittömästi ja pankin sekä Hannu Rosenströmin hallussa olevien asiakirjojen takavarikointi tutkintaa varten on välttämätöntä.

Lisätietoja antavat allekirjoittanut, asianajaja Martti Timgren sekä asianajaja Seppo Juurikko, puhelin 949-680 333. Luukkaisen, Bärlundin ja Parmalan tavoittaa parhaiten SKOP:n puhelinnumerosta (90) 133 41.

Kunnioittaen

Martti Timgren/

Rantakatin Lomakylä Oy:n (konk.) valtuuttamana”

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish this site what many people (+100) are sending to me without reading content.

1 Comment

  1. Tuttua tarinaa, poliisi käyttää poliittisissa tutkinnoissa jollakin tavoin riippuvaisia tai henkisiltä lahjoiltaan vaillinaisia henkilöitä. Alkoholisteja, älyllisesti yksinkertaisia tai johonkin rikokseen sotkeutuneita henkilöitä. Sama pätee muidenkin viranomaisten kohdalla, oikeusistuimissa, syyttäjänvirastossa, ulosottovirastossa, verohallinnossa jne… Samat nimet tulevat esiin tuon tuostakin kun esillä on poliittinen prosessi, ja samat nimet tulevat esiin myös kun virkapaikkoja jaetaan. Näin annetaan työyhteisölle viesti, että kuuliaisuus kannattaa, tosin oikeudenmukaisuus ja puolueettomuus katoavat ja yhteiskunnan johdosta tulee vain yksi rikollisjärjestö muiden lisäksi, tai itse asiassa tuli jo aikoja sittten.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.