Politiikan Koulu. Osa 1/2. Menneisyys.

Ihmiskunnan hyvinvointi on kokonaan seurausta uusista keksinnöistä. Ei poliittisista päätöksistä.

Luovuus politiikassa on sitä, miten saada kansalaiset uskomaan, että väistämätön, mikä oli tapahtuva, jotenkin johtui “meidän puolueen” ajamasta politiikasta; että palamme helvetin tulessa, jos jatkossa emme noudata “meidän puolueen” ohjelmaa.

Maya kansa uskoi,

että aurinko ei voi nousta, kuu pimentyä, ilman että poliitikot joka aamu temppelin harjalta käskevät sen tapahtumaan. Näin tiede oli otettu politiikan käyttöön.

Meillä uskotaan,

että kahdeksan­tuntinen työpäivä on seurausta poliittisista päätöksistä vaikka se on kokonaan seurausta teknisestä kehityksestä ja työn tuottavuuden kasvusta.

Jos lakia käyttäen

ei olisi käsketty jokaista tekemään kahdeksan­tuntista työpäivää ja vain kahdeksan­tuntista, meillä olisi kuitenkin sellainen.

Lyhyt työpäivä,

mutta ei jokaisella. Yksi tekisi lyhyttä päivää, toinen pitkää päivää, mutta lyhyttä viikkoa. Kolmas pitkää viikkoa, mutta vain osan vuodesta. Neljäs paiskoisi rankasti töitä nuorena, mutta sitten vanhemmiten vähemmän ja kevyesti.

Kansalainen olisi vapaa

päättämään työnsä tekemisestä ja hänen kykyynsä päättää omasta elämästään luotettaisiin. Sille annettaisiin arvo. Työntekijä olisi arvostettu yhteiskunnan jäsen!

Että kansan usko poliitikkoihin, säilyisi ja kansalaiset vahvistuisivat tuossa uskossa, tarvitaan instituutiot. Globaalit uskomukset (ilmasto) ja monet muut pienemmät kirkko­kunnat (Ammattiyhdistysliike) ovat tärkeä osa pakkoon perustuvan yhteiskunta­järjestyksen yllä­pitämistä. : Poliitikkojen ja näiden muiden hyväksi­käyttäjien suureksi onneksi kansa on hyvin herkkä­uskoista.

Eikä tässä kaikki.

Kun valta on saatu ja se vakiinnutettu instituutioihin, seuraava vaihe on tottelevaisuuden ylläpitäminen pelottelemalla.

Pelottelua on kuitenkin vuosi vuodelta kovennettava, koska huijaukset vähitellen paljastuvat.

Lopulta kansa ei enää usko.

Vallankumouksen sykli täyttyy ja taas kaikki “aloitetaan alusta”

sama hujaamisen kierre käynnistyy uudelleen.

Politiikassa mikään ei ole ilmaista. Kansan on maksettava kaikista näistä “palveluista” veroina. Nämä verot aina käytetään hyvään tarkoitukseen kuten esimerkiksi sen loihtimiseen, että aurinko nousee taas huomenna aamulla.

Maya kansa

oli valmis uhraamaan parhaat neitsyensä eliitin käyttöön.

Nykyihminen

lähettää rahansa hallitukselle, että ilmasto ei kuumenisi ja ettemme kaikki palaisi poroksi tai hukkuisi valtaviin tulviin. Pelkkä eriävä mielipide on terroristinen ajatus ja viha­puhetta ja siten myös ankarasti tuomittavaa.

Näitä legendoja pitävät yllä ne, joiden toimeen­tulo riippuu kansan antamista uhri­lahjoista.

Uhrilahjojen,
nykytermein: verojen,
vaatiminen on vain yksi tapa ansaita henkilö­kohtainen toimeentulo;
yksi elämän selviytymis­strategia monien muiden joukossa.
Eliitin tapa ansaita elantonsa käyttäen hyväkseen muiden tuottamaa vaurautta.