Suomalaisten viranomaisten toimintatapoja

Tämä kertomus on tosi, jokaista yksityiskohtaa myöten, valitettavasti. Se kertoo siitä, miten sattumalta avautui kanava viranomaiskoneiston sisään ja samalla näkymä korruptoituneeseen sekä rikolliseen valtion omaan mafiaan. Kertomus on tiivistelmä valmistuvasta kirjasta ja artikkelisarjasta.

Taustaa

Tapahtumat saivat alkunsa liki kolmekymmentä vuotta sitten, toimin tuolloin yrittäjänä yhteistyössä kahden muun yrittäjän kanssa. Toimin itse pääkaupunkiseudulla ja muut Turussa ja Tampereella. Tämän kolmen yrityksen yritysryppään liiketoiminta ei mennyt odotusten mukaisesti vaan verojen ja valtion asettamien velvoitteiden maksamisessa alkoi ilmetä ongelmia. Kuten suomalainen sanonta toteaa ”Hätä ei lue lakia”, näin tässäkin tapauksessa ja velvoitteita kevennettiin oma-aloitteisesti. Viranomaisten yhteydenotoista ja selvityspyynnöistä päättelimme, että he ovat selvillä luvattomista toimistamme, näin kuitenkaan todellisuudessa ei ollut, kyse oli sattumasta ja väärästä tulkinnastamme.

Tässä tilanteessa syntyi päätös käyttää keinoa, jossa asetuttaisiin tietolähteeksi viranomaisille niin, että se estäisi pikkuasioiden eli mainitun ”vero-optimoinnin” tutkinnan. Näin viranomaiset yleisesti toimivat kun ei haluta häiritä tutkinnan kohdetta pikkuasioilla, jolloin suuremman asian tutkinta voi edistyä vapaasti.

Minä ja eräs toinen yrittäjä aloimme antamaan tietoja poliisille parista seurattavasta henkilöstä, koska henkilöt olivat poliittisia aktiiveja, tutkintaa suoritti Suojelupoliisi. Tutkinnan kohteet tiesivät itse asiasta ja suostuivat järjestelyyn, saivathan he antaa itse määrittelemäänsä tietoa viranomaisille. Kerron tässä vain omasta osuudestani, muut voivat kertoa omistaan jos niin haluavat. Ensimmäisen yhteydenottoni jälkeen Supon ylitarkastaja Heikki Maijanen otti yhteyttä ja määräsi yhteyshenkilökseni Matti ”Puhveli” Vesannon. Maijanen itse oli vapaamuurarien yhteys supoon, hän ei ollut lainkaan tyypillinen vapaamuurari, vaan enemmänkin tavallinen kansanmies. Puhveli oli puolestaan erikoinen tapaus, oman kertomansa mukaan hän työskenteli yhtä aikaa Supossa ja Keskusrikospoliisissa.

Puhveli oli ennakkoluuloinen ja äkkipikainen, vaikka hän oli saanut tunnustuspalkinnon Viron valtiolta, hän nimitti virolaisia ”Aivan ryssiksi, joihin ei voi koskaan luottaa” sekä nimitti Viroa ”Pirun ihme paikaksi”. Hän oli hieman yksinkertainen ja helposti johdateltavissa, juuri tästä johtuen sain runsaasti tietoa Supon seurattavista kohdehenkilöistä ja menetelmistä. Aluksi annoin tietoa henkilöistä, joiden kanssa olin asiasta sopinut, pian kuitenkin Puhveli pyysi minua menemään joihinkin tilaisuuksiin ja porukoihin ja kyseli tapaamistani henkilöistä. Hänen tarkoituksensa oli selvittää Euroopan integraatiokehityksen vastustajien mielipiteitä ja näiden henkilöiden heikkoja kohtia. Tähän en tietenkään voinut suostua, mutta keräsin nimilistaa ja tietoja siitä, mistä kohdehenkilöitä ”epäiltiin”.

Puhvelilta kuulemani asiat olivat tyrmistyttäviä, mielipiteistä johtuvia epäilyjä ja ns. ”Väärien mielipiteiden” kartoittamista. Koska en tähän tiedusteluun lähtenyt mukaan, alkoi Puhveli hermostua tiedonsaannin toimimattomuudesta. Tosin olinhan saanut suuren määrän kiinnostavia tapauksia tietooni, Puhveli kertoi niistä mielellään kun hieman kehuin hänen ”Osaavuuttaan” ja ”Pätevyyttään”. Kerron tässä yhden tapauksen, joka antaa kuvan toimintatavoista ja realismin puuttumisesta.
Suojelupoliisin työntekijä Mauri oli tutustunut autoalan yrittäjä Kari J. Kanervaan, Mauri oli museoajoneuvoharrastaja ja yhteisiä kiinnostuksen aiheita löytyi. Mauri tiesi Kanervan tuntevan Helvetin enkeleihin kuuluvia henkilöitä, hän ehdotti, että Kanerva voisi soluttautua porukan lähipiiriin. Näin siksi, että jäseneksi soluttautuminen olisi hidasta ja epävarmaa, palkkioksi Kanerva saisi Harley Davidson moottoripyörän hankintahinnan. Toimenpide ei koskaan onnistunut ja onkin epäselvää, huijasiko Kanerva pyörän hinnan Maurilta vai oliko aikomus soluttautua todella olemassa. 
Toinen kuvaava tapaus on seuraavanlainen.

Ollessani kunnallisvaaliehdokkaana Uudellamaalla, sitoutumattomana Vihreän liiton listalla, vaati Puhveli minua toimittamaan tietoa Vihreän liiton jäsenistä ja toiminnasta. Kieltäydyin tästä ja seurauksena oli Puhvelin raivostuminen, lopuksi tunnekuohussaan hän jopa uhkasi tappaa minut, en pitänyt uhkaa realistisena, vaan tein asiasta julkisen. Tapausta käsiteltiin YLE:n Aamu tv:ssä ja Hymy lehti teki asiasta artikkelin. Tämä johti uhkauksiin Supon työntekijöiden taholta ja viittauksiin mahdollisuuksista vaikeuttaa elämääni, näin myöhemmin tapahtuikin.

Seuraavana 08.04.2012 US-puheenvuorossa julkaisemani blogikirjoitus, jonka jatko-osa on julkaistu 19.08.2012. 
Kirjoituksessa mainittu Viron viranomaisten toiminta perustui suurelta osin Suomen viranomaisilta saatuun valheelliseen tietoon koskien minun tekemisiäni, tämän on minulle ilmoittanut tuolloinen oikeuden jäsen. Näin siis Suomen viranomaiset osallistuivat rikolliseen toimintaan myös Suomen rajojen ulkopuolella. Lopuksi kyseisen oikeusjutun lopetti istuva tuomari, joka huomasi asian oikean laidan. Hän perusteli lopettamispäätöstään perustelulla ”Yleinen etu ei vaadi (asian käsittelyä)”. Huomioitavaa on myös se, että syyttäjä Robert Laidin mainitsema Viron Suojelupoliisin työntekijä Olev Kirst, on tunnettu myös täysin toisella nimellä, tämä voi tietenkin johtua myös hänen työtehtävistään. 

SYYTE
Sain syytteen, minua syytetään rikoksesta, asia on siinä määrin kummallinen, että päätin kirjoittaa siitä blogikirjoituksen, joka on lyhennelmä kirjoituksesta jonka tulen julkaisemaan myöhemmin nettisivuillani. Asia on mutkikas, kirjoitan pääkohdat ja luonnehdinnat asiaan osallistuneista henkilöistä. Kaikki mainitsemani asiat on todistettavissa muuten kuin sanallisen todistuksen kautta, kertomus sisältää joitakin ei todistettavia olettamuksia, jotka olen erikseen maininnut. 

Kirjoitusta ei pidä ymmärtää virolaisvastaiseksi, sillä sitä se ei ole, tapaus olisi voinut tapahtua myös jossain muualla. Monet virolaiset ovat olleet apunani, joukossa kaksi huippujuristia ja entinen syyttäjä. 
Olen asunut Virossa vuoden 2002 kesäkuusta alkaen, olen työskennellyt rakennusalalla sekä asioitsijana/tulkkina. Vuonna 2003 tammikuussa ostin pienen yksiön Tallinnasta, vuokrasin asunnon sillä kysymyksessä oli sijoitusasunto. 16.06.2010 asunnon vuokralainen lopetti vuokrasopimuksen ja asunto jäi tyhjäksi. 28.06.2010 havaitsin, että asunnon ulko-oven lukko oli vaihdettu, en siis päässyt asuntooni. Koputtelin ovelle ja oven avasi nuori mies joka kertoi vuokranneensa asunnon Aires Liising yhtiöltä ja sopineensa vuokrauksesta Epp Ehasalun (valantehnyt tulkki Tallinnasta) kanssa. Hämmästyin sillä tunsinhan Epp Ehasalun hyvin. Tarkastin kiinteistörekisteristä asuntoni tiedot ja havaitsin sen olleen myyty jo yli kaksi vuotta aiemmin. Otin yhteyttä asianajaja Martin Traatiin ja kerroin tapahtumista, hän teki poliisille ilmoituksen asiasta, poliisi ei kuitenkaan nähnyt rikosta tapahtuneen, vaikka omistamani huonekalut oli varastettu asunnon lukkojen vaihdon myötä. Seuraavaksi asianajaja Martin Traat aloitti oikeusjutun Epp Ehasalua ja Aires Liising yhtiön edustajaa Alar Nisua vastaan. Asunnon omistus oli muuttunut notaarin luona tehdyn sopimuksen myötä, jonka väitettiin olevan allekirjoittamani, sopimuksen allekirjoituksesta tehtiin analyysi, analyysin tulos oli että allekirjoitus oli minun tekemä. Analyysi julistettiin salaiseksi, mutta sain asianajajani välityksellä muutamia sivuja analyysin selostuksesta käsiini. Analyysi sinänsä oli kummallinen, siinä viitattiin käsin kirjoitettuun nimenselvennykseen, joka oli kirjoittamani, allekirjoitus ei sen sijaan ole omani.

Sopimuksen olen nähnyt sitä esitteli minulle Epp Ehasalu, luulin sopimusta takaussopimukseksi josta olimme aiemmin sopineet, takaussopimuksen olisin ollut suostuvainen allekirjoittamaan, ja kirjoitin nimenselvennyksen mutta kun luin sopimuksen tajusin että kysymys on kauppasopimuksesta ja kieltäydyin allekirjoittamasta sitä. Sopimuspaperi jäi Epp Ehasalulle. Siviilijuttuni eteni, hävisin asian oikeudessa perusteena juuri tuo salaiseksi julistettu käsiala-analyysi joka oli tehty pääosin nimenselvennyksestä. 
Päätin valittaa asiasta seuraavaan oikeusasteeseen, ilmoitin tästä asianajajalleni Martin Traatille, hän lupasi tehdä valituksen. Ennen valituksen tekoa hän esitti minulle laskun jonka maksoin heti, kun valituksen määräpäivä läheni alkoi asianajaja Martin Traat vaatimaan lisää rahaa perusteella että lasku oli maksamatta, esitin hänellemaksutositteen. Asianajaja Martin Traat ilmoitti kuitenkin että lisää tulisi maksaa, lisämaksusta hän ei esittänyt mitään laskua. Martin Traat ei tehnyt valitusta määräajassa, vaan yhden päivän myöhässä. Valitus ei luonnollisesti mennyt läpi. Tämän jälkeen Martin Traat ei suostunut luovuttamaan hallussaan olevia asiakirjoja vaan pitää niitä olemattoman velan panttina. 

Seuraavaksi sain syytteen viranomaisten harhauttamisesta, kävin kuultavana syylliseksi epäiltynä tutkija Krislin Riisalun luona poliisiprefektuurissa, hän ilmoitti että minua epäillään viranomaisille valehtelusta koskien asunnon myyntisopimuksen allekirjoittamista. Aiemmin olin ilmoittanut oleskelleeni Suomessa väitettynä kaupantekohetkenä, näin asia olikin sillä olin tarkastuskäynnillä työmaalla ja tarkastuksesta tehtiin pöytäkirja. Sovin tutkija Krislin Riisalun kanssa, että toimitan todisteet Suomessa oleskelustani sekä todistajien nimet (työmaatarkastukseen osallistujat), tämä merkittiin kuulustelupöytäkirjaan. Pöytäkirjaan tutkija Krislin Riisalu merkitsi väitetyksi sopimuksen allekirjoituspäiväksi väärän päivämäärän. Tutkija Krislin Riisalu ei kuitenkaan odottanut todisteita vaan lähetti kuulustelupöytäkirjan syyttäjälle, tämän jälkeen mitään todistusmateriaalia ei saanutkaan enää lisätä. Sopimus on väitettävästi allekirjoitettu 21.02.2006, kuulustelupöytäkirjan mukaan useita kuukausia myöhemmin. Tutkija Krislin Riisalu lähetti sopimuksen vahvistaneelle notaarille pyynnön saada asiaa koskeva materiaali tutkittavaksi, pyynnön hän teki kuitenkin virheellisesti, joten notaari ei suostunut pyyntöön. Tämä voisi olla poliisilta ennakkovaroitus notaarille, luulisi poliisin tietävän miten kyseinen pyyntö laaditaan, nyt notaarilla on aikaa ”korjailla” asioita ja asiapapereita (tämä on oma käsitykseni, on tietenkin mahdollista että tutkija ei osaa laatia pyyntöä). 

Minut kutsuttiin syyttäjänvirastoon kuultavaksi, syyttäjä Robert Laid tarjosi mahdollisuutta ratkaista asia niin että oikeuskäsittelyä ei tule vaan asia ratkaistaan minua kuulematta oikeudessa, tällaisen käsittelyn tuloksesta hän ei osannut sanoa mitään. Minun olisi siis pitänyt luottaa täysin tuntemattomiin ihmisiin joista en edes tiedä ketä he ovat. Tietenkin kieltäydyin tällaisesta pikakäsittelystä. Kuulemisen lopuksi syyttäjä Robert Laid sanoi epävirallisesti että tahtoisi että kutsun oikeuteen todistajaksi Viron suojelupoliisin työntekijän Olev Kirstin, jäi hieman epäselväksi mitä hän halusi, Olev Kirst liittyy juttuun varsin vähän (Virossa viranomaisrikollisuutta tutkii yleensä suojelupoliisi). Vähän tämän jälkeen juttu siirrettiin toiselle syyttäjälle. 

Otin yhteyttä lukuisiin asianajajiin, yksikään ei halunnut juttua ajettavaksi, niinpä minulle määrättiin asianajaja valtion puolesta, asianajaja Jugans Grossmann, hän ei ollut lainkaan kiinnostunut sanomisistani tai esittämistäni todisteista vaan tahtoi itse päättää miten toimitaan, kun huomautin tästä hänelle, lopetti Grossmann kokonaan yhteydenpidon kanssani, yritin lähettää hänelle kirjatun kirjeen mutta se palautui koska Jugans Grossmann ei ottanut sitä vastaan. Kaikki jutun asiakirjat hän oli lähettänyt asianajaja  Natalia Lausmaalle. Asianajaja Natalia Lausmaa oli jotakuinkin samanlainen ja keskusteli muutaman kerran kanssani puhelimessa ja kieltäytyi tapaamisista ja keskusteluista pitkäksi ajaksi. Sain häneltä kehoituksen kertoa oikeudessa, että olin tutkija Krislin Riisalun luona kuulustelussa erehtynyt sopimuksen päivämäärästä sekä että se on ainoa mahdollisuus, en tiedä mitä hän ainoalla mahdollisuudella tarkoitti. Minua neuvonut huippujuristi sanoi että sellainen valehtelu olisi minulle suureksi haitaksi ja veisi kaiken uskottavuuteni. Näin onkin enhän voi tietää sopimuksen tekopäivämäärää, enhän ollut sopimusta tekemässä ja voihan väärennetyssä sopimuksessa olla myös väärä päivämäärä. Kysyin asianajaja Natalia Lausmaalta kirjallisesti, miksi pitäisi valehdella oikeudessa, vastausta en ole saanut, vain ylimielistä rähjäystä puhelimitse. Natalia Lausmaa ilmeisesti edustaa minua oikeudessa, hän on kuitenkin yrittänyt saada minua tekemään oman vastaukseni syytteeseen joka olisi hänen tekemänsä vastauksen lisäksi, eli minä kirjoittaisin kaikki oikeuslaitosta ja viranomaisia kritisoivat asiat  ja hän muut asiat. Pyyntö oli siinä määrin outo, että mielestäni Natalia Lausmaan tulisi opiskella prosessioikeutta. Mutta katsotaan mitä oikeus ratkaisee. 

Valantehneen tulkin Epp Ehasalun (nykyisin Epp Ehasalu-hirvesoo) tausta on paljonkertova, erottuaan ensimmäisestä aviomiehestään hän yritti saada petoksella entisen miehensä vanhempien omakotitalon, kuitenkin epäonnistuen pettämisyrityksessään. (Tästä olen poistanut lauseen joka katsottiin Helsingin käräjäoikeuden näytösoikeudenkäynnissä kunniaa loukkaavaksi). Seuraavaksi hän seurusteli suomalaisen liikemiehen Lauri Latikan kanssa, jolla oli Suomessa liiketoimintakielto, joten Epp Ehasalu auttoi tätä firmojen perustamisessa Viroon sekä hallinnoi Lauri Latikan toimivaa firmaa jolla toimittiin vain Suomessa, näin hän osallistui liiketoimintakiellon kiertoon. Epp Ehasalun oma yritys on pakkolopetettu valtion toimesta, pakkolopetus toimitetaan Virossa yleensä sen vuoksi että yrittäjä ei anna viranomaisille edellytettäviä tiedonantoja ja ilmoituksia. Viron oikeusministeriö suosittelee Epp Ehasalua internettisivuillaan, eivätkö he tosiaan tiedä suosittelemiensa ihmisten taustoja?

Kirjoituksen kirjoittamisajankohdan jälkeiset tapahtumat ovat seuraavanlaiset.
Oikeudenkäyntipäivämääräksi  määrättiin 04.06.2012, kyseessä oli valmistava istunto. Ennen istuntoa asianajajani Natalia Lausmaa väärensi anomuksen jossa minä anon Natalia Lausmaan vaihtamista toiseen asianajajaan. Väärennöksen Lausmaan lähetti oikeudelle, lähetin itse oikaisun oikeusistuimelle ja tein asiasta rikosilmoituksen Tallinnan poliisiprefektuuriin, rikosilmoitus käsiteltiin ja todettiin, että rikosta ei ole tapahtunut. Istuntopäivänä tapasin Tallinnan oikeustalolla asianajaja Natalia Lausmaan, hän ei suostunut keskustelemaan kanssani, eikä edes kääntänyt katsettaan minua kohti. Puhuttelin siis asianajajaani selkäpuolelta, vieläpä tuloksetta. Istunnossa oikeuden puheenjohtajana toimi Piret Liivo, Piret Liivo tiedusteli aionko esittää mitään todisteita, tämä on kummallista sillä oikeus ei hyväksynyt kuultavaksi yhtään todistajaa jotka voisivat esittää jotain minulle edullista. Vain asuntoni haltuun saanut liikemies Alar Nisu ja vastapuoli kelpuutettiin todistamaan. Istunnon aikana Natalia Lausmaa esitti suullisen anomuksen asianajajan vaihtamiseksi, en katsonut tarpeelliseksi vastustaa Lausmaan vaihtamista toiseen asianajajaan. Natalia Lausmaa yritti istuntosalissa kaiken aikaa provosoida minua hermostumaan, oikeuden puheenjohtaja Piret Liivo ei millään tavoin yrittänyt estää Lausmaan rääkymistä ja provosointiyrityksiä.

Tilanne oli outo, en ole koskaan nähnyt että asianajaja keskeyttää oikeuden puheenjohtajan ja vastaajan välisen sananvaihdon sekä puhuu niin oikeuden puheenjohtajan kuin vastaajan puhuessa. Oikeuden puheenjohtaja Piret Liivo hyväksyi käytöksen, joten ilmeisesti asiasta oli sovittu (se, että asiasta oli sovittu on minun ja minua avustaneen asianajajan käsitys). Viron asianajoliitto määräsi uudeksi asianajajaksi Jugans Grossmannin, eli ensimmäisen minua edustaneen asianajajan, Jugans Grossmann oli jo aiemmin kieltäytynyt edustamasta minua. Otin yhteyttä Grossmanniin ja hän kieltäytyi uudestaan ja kertoi ilmoittavansa uuden asianajajan nimen pikapuoliin. Grossmann ilmoittikin, että uusi asianajaja on lomalla ja ottaa yhteyttä puhelimitse, kysyin Grossmannilta asianajajan nimeä, tokihan hän tietää kenelle on jutun materiaalin antanut. Myöhemmin kun vaadin asianajajani nimeä ja yhteystietoja kirjallisesti vastasi Jugans Grossmann kirjallisesti ja ilmoitti asianajajani nimen. Asianajajani oli nyt Juho-enn Aule. Mielenkiintoista on se, että oikeuden puheenjohtaja Piret Liivo lupasi vielä kerran vaihtaa asianajajaani, joskin hän mainitsi että kerta on viimeinen koska en kelpuuta ketään itseäni edustamaan. 

Virolainen huippuasianajaja Monika Mägi kuvaili tapaustani sikamaiseksi touhuksi ja totesi että olimpa syyllinen tai syytön on viranomaisten käytös törkeää. Jugans Grossmannia hän nimitti skitsofreenikoksi sekä Natalia Lausmaata viidennen kategorian asianajajaksi ja täydeksi nollaksi. Mainittakoon vielä, että Monika Mägi on erittäin arvostettu ja asiallinen henkilö, hänen lausumassaan lienee siis jotain perää. Oikeudenkäyntipäiväksi on määrätty 27.08.2012, joten tuolloin saan tietää mitä todisteita ja mahdollisesti todistajia oikeus hyväksyy esitettäväksi. Tämän jälkeen olin yhteydessä Brysselissä toimivaan ns. Euro-lakimieheen, joka asiaa tutkittuaan ja eu-oikeuden valmistelijalta asiaa kysyttyään, neuvoi minua käyttämään keskusteluissa tulkkia sekä alkuun esittämään vaatimus tulkkauksesta englannin kielellä. Tätä hän perusteli sillä, että Viron viranomaisten toiminta saattaa täyttää järjestäytyneen rikollisuuden merkistön. Kuitenkin on teoreettinen mahdollisuus että kyseessä on kielimuurin aiheuttama väärinkäsitys. Jotta tähän seikkaan ei vedottaisi myöhemmissä oikeuskäsittelyissä on hänen käsityksensä mukaan käytettävä tulkkia. 10.08.2012 kävin Juho-Enn Aulen toimistossa Tallinnassa, yllätykseni oli suuri kun hän ei osannut englannin kieltä juuri lainkaan, yritin keskustella hänen kanssaan.

Valitettavasti hänen olematon englannin kielen taito esti asian etenemisen. Eräästä asiakirjasta hän esitti kysymyksen saksan kielellä, vastasin kysymykseen saksan kielellä ja siihen loppui Juho-Enn Aulen saksan kielen puhuminen. Juho-Enn Aule kieltäytyi keskustelemasta kanssani tulkin välityksellä ennen oikeuden istuntoa, kysyin vielä asiaa kirjallisesti, mutta en saanut vastausta. Käsitys siitä että Juho-Enn Aule kieltäytyi keskustelemasta kanssani syntyi hänen muutamasta englannin kielisestä sanastaan sekä fraasin ”Good bye” hokemisestaan. Tämä on melko hämmästyttävää, sillä euro-juristin mukaan on lähes mahdotonta toimia EU:ssa asianajajana osaamatta englannin kieltä, kun oikeusjutun henkilöt ovat useammasta EU-maasta, ei ole odotettavissa että asianajaja hallitsee täysin maiden kansalliskielet.

Muutamia huomioita ja kysymyksiä tapauksesta.
-Miksi kiinteistön uusi omistaja ei halua vuokratuloja ensimmäisen kahden vuoden ajalta?
-Kiinteistön uusi ”omistaja” Alar Nisu väittää kiinteistön olevan panttina ja taas välillä sen olevan myyty.
-Notaari Robert Kimmelin vahvistamassa sopimuksessa on osoitteekseni pantu ”myydyn” kiinteistön osoite, vaikka olen rekisteröinyt osoitteeni  Virossa ja osoitteeni on kaikkien viranomaisten saatavissa.
-En ole keneltäkään saanut selvitystä miten kiinteistö on maksettu ja kenelle.
-05.10.2010 asianajaja Martin Traat haki kiinteistölle hukkaamiskieltoa oikeudelta, kieltoa ei koskaan saatettu voimaan eikä mitään vastausta  oikeudelta ole tullut.
-Asianajajani Martin Traat lähetti minulle kaksi erisummaista laskua joissa oli sama laskunnumero sekä väitti joutuvansa maksamaan työnantajansa  liikevaihtoveron. Tämän lisäksi hän pitää olemattoman velan panttina oikeusjutun asiakirjoja.

-Epp Ehasalu-hirvesoon kuulustelupöytäkirjasta puuttuvat kaikki henkilötiedot, vain maininta ”henkilötiedot kirjekuoressa”, käytännössä tämä  tarkoittaa sitä että kuulusteltava on pyytänyt salaamaan henkilötietonsa, minun tiedossani hänen henkilötietonsa ovat (löytyvät muuten netistä), ja  hän väittää osallistuneensa menettämäni kiinteistön kaupantekoon. Keneltä hän siis salaa henkilötietojaan?
-Notaari Robert Kimmelin laskun maksoi Epp Ehasalu-hirvesoo.
-Kiinteistöön jäi omistamani kalusto, edes tästä ei Viron poliisi ole ollut kiinnostunut eikä havainnut rikosta tapahtuneen.
-Kaikki asianajajani estivät minulta juttuni asiakirjojenb lukemisen.
-Kuulustelussa mainitsin tutkija Krislin Riisalulle, että käteni on lievästi loukkaantunut ja käsialani on siksi muuttunut. Riisalu sanoi, että asia on  merkityksetön, vaikka hän ei tiedä väitettyä allekirjoituspäivää.

Muuta
-Lopuksi syyte raukesi, sillä yleinen etu ei vaatinut asian käsittelemistä.
-Saamani maastapoistumiskielto (Virosta) on yhä kumoamatta, tosin en koskaan kieltoa noudattanutkaan. 
 Näiden tapahtumien jälkeen Epp Ehasalu teki Suomessa rikosilmoituksen minua vastaan, väittäen minun syyllistyneen kunnianloukkaukseen, tästä seurasi näytösoikeudenkäynti, jossa minut tuomittiin sakkoihin ja maksamaan korvauksia. Huomioitavaa on, että Epp Ehasalu kirjoitti julkiselle nettipalstalle minusta perättömyyksiä sisältävän häväistyskirjoituksen, jossa hän väitti minun olevan steriili, että minulla on runsaasti irtosuhteita venäläisten ja virolaisten naisten kanssa, että olen epäluotettava ja hoidan työni huonosti. Näin siis kirjoittaa maineestaan huolestunut virolainen tulkki, jota Viron ulkoministeriö suosittelee nettisivuillaan. Blogikirjoituksen kohta, jonka oikeus tulkitsi kunnianloukkaukseksi on poistettu, sen voi lukea Helsingin käräjäoikeuden pöytäkirjoista, kohdan sisältö on yllättävä ja mitätön muihin mainittuihin asioihin verrattuna. Blogikirjoitus on kaikkien siinä mainittujen henkilöiden ja tahojen tiedossa, mutta kukaan ei ole reagoinut mitenkään. Tästä voi tehdä joitakin johtopäätöksiä.

Uudelleen Suojelupoliisin uhkaus elämäni vaikeuttamisesta konkretisoitui vuonna 2018, jolloin psykiatrisista- ja alkoholiongelmista kärsivää läheistäni käytettiin koston välikappaleena. En olisi uskonut viranomaisten vajoavan aivan näin alas, mutta se ei liene heille mikään ongelma. Ensialkuun minua yritettiin provosoida tekemään jotain harkitsematonta, tämä tapahtui esimerkiksi pidättämällä minut kun tulin kotiin ja väittäen minun olevan väkivaltainen, tästä väitetystä väkivaltaisuudesta ei ole mitään näyttöä tai edes todennäköisyyttä sen olemassaolosta.

Viranomaisten väittämän mukaan juuri tämä ongelmainen perheenjäsen on heille väkivaltaisuudesta kertonut. Koskaan en provosoitunut edes pidätyksistä, vaan yön putkassa vietettyäni esitin kiitokset aamiaisesta. Tällaisen pidätyksen jälkeen minua kuulusteli Helsingin poliisissa Eerika Palomurto, joka yritti parhaansa mukaan vielä provosoida ja saada minut hermostumaan, mutta turhaan. Tämän jälkeen läheiseni saatiin hakemaan minulle lähestymiskieltoa, sitä ei kuitenkaan koskaan tuomittu, asiaan lienee vaikuttanut myös kanteen nostaneen henkilön sekavat tarinat. Seuraavaksi olikin vuorossa poliisin suorittama esitutkinta koskien perheväkivaltaa, tästä syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen.

Syyttäjään otettiin yhteyttä ja hän nosti syytteen lievästä pahoinpitelystä uudelleen. Olin jo varautunut näytösoikeudenkäyntiin ja nauhoitin koko oikeudenkäynnin, tuomari Katja Frondelius-Mäkinen sopi yhdessä syyttäjä kanssa mitkä ”todisteet” eli huonolaatuiset äänitteet olivat väitetyltä tekohetkeltä. Todisteiden aitoutta ja alkuperää ei ikinä selvitetty mitenkään. Oikeudenkäynnissä minut tuomittiin ilman mitään näyttöä sakkoihin ja suorittamaan korvauksia. Kun sain oikeuden pöytäkirjan ja vertasin sitä nauhoitukseen, totesin pöytäkirjan olevan väärennös. Samaan johtopäätökseen tuli kaksi oikeusoppinutta asiantuntijaa. 
Huomioitavaa on se, että tuomiolauselmassa ei todeta tulleen näytetyksi mitään, eikä esitetä mitään perusteluja, vain todetaan syyksi luettavat teot. Perusteluja ei ole esitetty missään muuallakaan ja oikeudenkäynnin kulku kertoo omaa karua kieltään. 
Kun tiedustelin asiaa Varsinais-Suomen käräjäoikeuden sihteeri Marja Rinteeltä hän ei vastannut asiaan mitään ja hänen esimiehensä kertoi minulle kieltäneensä vastaamisen sekä ilmoitti, että jatkossakaan minulle ei vastata mitään.

Koska alunpitäen vaatimukset lainvastaisiin tekoihin olivat lähtöisin Suojelupoliisilta ja mahdollisesti Keskusrikospoliisilta, tein asiasta ilmoituksen Sisäministeriöön, ministeriössä asiaa siirreltiin aikansa henkilöltä toiselle, kunnes se annettiin tutkimuksen kohteelle itselleen, eli Suojelupoliisille. Tämä tapahtui sisäministeri Maria Ohisalon tietäen ja käskystä. Suojelupoliisi nimitti asian tutkijaksi kirjaamonsa sähköpostiosoitteen, ei siis mitään osastoa tai henkilöä. Myöhemmin tiedustelin asiaa ministeri Ohisalolta, mutta hän ei määräajassa vastannut mitään rikkoen siten hallintolakia sekä virkavelvollisuutensa.

Julkaisen tämän lyhyen tiivistelmän, sillä asiasta on liikkeellä perätöntä tietoa, jonka tässä oikaisen.

  • Peter  Kreisler

P.S.  muuten se poistettu osa blogikirjoituksessa on ”Myöhemmin hän seurusteli paloittelumurhasta kuuluisaksi tulleen Markus Pönkän kanssa.” 

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish this site what many people (+100) are sending to me without reading content.