Henry Kissinger: Koronavirus ja Pandemia Muuttaa Maailmanjärjestystä Pysyvästi

Koronavirus ja Pandemia Muuttaa Maailmanjärjestystä Pysyvästi

Yhdysvaltojen pitää suojella kansalaisiaan pandemialta ja samalla aloittaa kiireellinen työ uuden aikakauden suunnittelemiseksi.

Tämän Covid-19-pandemian ilmapiiri tuo mieleeni nuoruuden ja 84:nnen jalkaväkidivisioonan taistelun Ardenneilla. Samoin kuin silloin, loppuvuodesta 1944, tunsimme, niin tunnemme nytkin: laajalle levinnyttä vaaran pelkoa. Pelko, joka ei kohdistunut kehenkään yksittäiseen henkilöön vaan johonkin, joka iskee arvaamatta ja tuhoisasti. On kuitenkin yksi olennainen ero noiden kaukaisten aikojen ja meidän päiviemme välillä. Amerikkalaisten kestokykyä vahvisti silloin äärimmäinen kansallinen tehtävä. Tänään, jakaantuneessa valtiossa, tarvitsemme tehokasta ja kaukonäköistä hallitusta jotta voittaisimme nämä ennennäkemättömän suuret ja maailmanlaajuiset esteet. Yleisen luottamuksen ylläpitäminen on elintärkeää kansalliselle solidaarisuudelle, kansakuntien keskinäisille suhteille ja kansainväliselle rauhalle ja vakaudelle.

Kansakunnat elävät sopusoinnussa ja kukoistavat sen uskon varassa, että niiden instituutiot osaavat ennakoida onnettomuudet, rajoittaa niiden vaikutukset ja palauttaa vakaus. Kun Covid-19 -pandemia on ohi, monien maiden instituutioiden havaitaan epäonnistuneen. Sillä ei ole merkitystä onko tämä arvio objektiivisesti katsoen oikea vaiko väärä. Todellisuus on se, että maailma ei tule koskaan olemaan sama koronaviruksen jälkeen. Menneisyyden tapahtumista väitteleminen vain vaikeuttaa tulevaisuuden toimia, sitä mikä on tehtävä.

Koronavirus on iskenyt ennennäkemättömällä laajuudella ja julmuudella. Sen leviäminen on eksponentiaalista: Yhdysvaltojen tapaukset kaksinkertaistuvat joka viides päivä. Tätä kirjoittaessa siihen ei ole olemassa parannuskeinoa. Terveydenhoidon tarvikkeet ovat riittämättömiä selviytyäksemme yhä enenevistä tapauksista. Tehohoitoyksiköt ovat selviytymisrajansa partaalla ja sen ylikin. Testaus on riittämätöntä suhteessa niiden tapausten määrään, jotka pitäisi tunnistaa. Puhumattakaan taudin leviämisen estämisestä. Toimivan rokotteen kehittäminenkin kestää 12 – 18 kuukautta.

Yhdysvaltain hallinto on tehnyt vakaasti työtä välttääkseen välittömän katastrofin. Lopullinen testi nähdään siinä, voidaanko viruksen leviäminen estää ja tapausten määrä saada vähenemään siten, että kansalaisten luottamus amerikkalaisten kykyyn hallita itseään säilyy. Kriisitoimet, olivatpa ne kuinka mittavia tahansa, eivät saa syrjäyttää saman aikaisesti tapahtuvaa kiireellistä tehtävää, jonka tarkoituksena on käynnistää siirtymisvaihe korona-viruksen jälkeiseen maailmanjärjestykseen.

Johtajat käsittelevät kriisiä suurelta osin kansallisella tasolla, mutta viruksen yhteiskuntaa hajottavat vaikutukset eivät tunne rajoja. Vaikka tämä hyökkäys ihmisten terveyttä vastaan on – toivottavasti – väliaikainen, sen poliittiset ja taloudelliset mullistukset saattavat kestää sukupolvien ajan. Mikään maa, ei edes Yhdysvallat, voi pelkästään kansallisin ponnisteluin voittaa virusta. Tämän hetken toimet on viime kädessä sovitettava globaalin yhteisön näkemykseen ja ohjelmaan. Jos emme pysty saavuttamaan molempia samanaikaisesti, joudumme kohtaamaan kummastakin pahimmat seuraukset.

Marshall-avusta ja Manhattan-projektista saatujen oppien perusteella Yhdysvalloilla on velvollisuus tehdä merkittäviä toimenpiteitä kolmella sektorilla.

Ensinnäkin. Maailmanlaajuinen selviytymiskyky infektiosairauksista selviämiseksi on saatava nousemaan. Lääketieteen voitot kuten poliorokote ja isorokon hävittäminen, tai syntymässä oleva tilastollis-tekninen ihme lääketieteellisten diagnoosien tekemiseksi tekoälyn avulla, ovat tuudittaneet meidät vaarallisen omahyväisiksi. Meidän pitää kehittää uusia tekniikoita ja teknologioita infektioiden torjumiseksi ja tarvittavassa määrin rokottaa kaikkialla suuria populaatioita. Kaupunkien, valtioiden ja alueiden on oltava johdonmukaisesti valmiina suojelemaan omaa kansaansa pandemioilta varastoinnilla, yhteisellä suunnittelulla ja tutkimuksella aina tieteen äärirajoille asti.

Toiseksi. On yritettävä parantaa maailmantalouden saamat haavat. Maailman johtajat ovat saaneet tärkeän oppitunnin vuoden 2008 rahoituskriisistä. Nykyinen talouskriisi on monimutkaisempi: koronaviruksen aiheuttama talouden supistuminen on nopeudellaan ja globaalilla mittakaavalla, ainoalaatuinen koko tunnetun historian aikana. Välttämättömät kansanterveydelliset toimenpiteet, kuten sosiaalisen etäisyyden pitäminen sekä koulujen ja yritysten sulkeminen vaikeuttavat taloudellista tuskaa. Ohjelmien tulisi myös etsiä parannuskeinoja maailman kaikkein haavoittuvimpien väestöjen avuksi.

Kolmanneksi. On turvattava liberaalin maailmanjärjestyksen periaatteiden säilyminen. Nykyaikaisen hallituksen olemassa olo perustuu ajatukselle muurien ympäröimästä kaupungista, jota sitten voimakkaat hallitsijat johtavat. Hallitsijat ovat joskus despootteja, joskus hyväntahtoisia, mutta aina riittävän vahvoja suojellakseen ihmisiä ulkoa tulevaa vihollista vastaan. Valistusajan filosofit muotoilivat tämän käsitteen uudelleen, sanoen, että valtion oikeutus perustuu siihen, että se voi tarjota kansalaisilleen perustarpeet: turvallisuuden, järjestyksen, taloudellisen hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden. Yksilöt eivät voi pitää yllä näitä asioita omin voimin. Pandemia on osoittanut nämäkin ajatukset vanhentuneiksi. Muurien ympäröimä kaupunki ei ole tätä päivää, jolloin vauraus riippuu kansainvälisestä kaupasta ja ihmisten liikkumisesta.

Maailman demokraattisten valtioiden pitää puolustaa ja pitää yllä perusarvoja. Maailmanlaajuinen vetäytyminen vallan jakamisen ajatuksesta (balancing power) laillisen järjestyksen ylläpitämisessä aiheuttaa sosiaalisten sopimusten hajoamisen niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kuitenkaan tätä tuhatvuotista tasapainoa laillisuuden ja vallan välillä ei voida pitää yllä nyt, kun pyritään voittamaan tämä Covid-19 pandemia. Kaikkien osapuolten on välttämätöntä – niin sisäpolitiikassa kuin kansainvälisessä diplomatiassakin – pysyttäytyä maltillisina. Toimenpiteet pitää priorisoida.

Maailma jatkoi elämäänsä Ardennien taistelun jälkeen kohti kasvavaa kukoistusta ja ihmiselämän kunnioitusta. Nyt olemme suuressa käännekohdassa. Maailman johtajien historiallinen tehtävä on tästä kriisistä selviäminen ja samalla johtaa kansat kohti tulevaisuutta. Epäonnistuminen tässä tehtävässä voi sytyttää maailman tuleen.