Yksityisyys Ja Hätä-Apu-Rahoitus

Yksityisyys Ja Hätä-Apu-Rahoitus

Financial Times’in Alphaville’n Toimittaja Izabella Kaminska kirjoittaa Maaliskuun 31 päivänä.

Korona-viruksen laukaisema rahoituskriisi on poikkeuksellinen kaikilla mittareilla mitaten. Erityisen poikkeuksellisen siitä tekee ajoitus yhdessä keskuspankkien toimien kanssa.

Vuodesta 2008 jatkuneen pitkäaikaisen ja globaalin finanssikriisin vuoksi, maailman tehokkaimmat rahapainolaitokset olivat jo käynnissä täysillä kierroksilla noudatetun epätavanomaisen politiikan vuoksi. Nyt iski tämä kriisi. Se on herättänyt keskustelun siitä, mitä keskuspankit voivat tehdä tilanteen helpottamiseksi.

Tämän seurauksena paljon epätavanomaisia ajatuksia, joita ennen pidettiin harhaoppeina tai ääriajatteluna on nyt saanut uskottavan leiman. Yksi tällainen ajatus on, että jokinlainen digitaalinen elvytys tai keskuspankin oma digitaalinen valuutta (CBDC) voisi auttaa keskuspankit vieläkin pidemmälle näiden tavanomaisten rajojen ylittämisessä.

Luovaa ajattelua pitäisi aina kannustaa. Mutta silti on tärkeää, että ei tehdä hätäisesti radikaaleja rahapoliittisia uudistuksia, joita ei ole asianmukaisesti testattu tai varmistettu ennalta arvaamattomien seurausten varalta. Tämä ei ole estänyt monia vaikutusvaltaisia henkilöitä esittämästä digitaalisia ratkaisuja osana kriisinhallintaa.

Merkittävin näistä henkilöistä on dkongressin emokraattinen naisjäsen Rashida Tlaib, joka tässä kuussa teki ehdotuksen “yhteisöjen automaattirahoituksesta”, jonka perusteella käteistä rahaa jaettaisiin Yhdysvaltain kansalaisten pre-paid maksukorteille. Neiti Tlaib ehdotti, että tämä kahden triljoonan ohjelma rahoitettaisiin siten, että valtion rahapaja painaisi kaksi triljoonan dollarin kolikkoa, jotka sitten myydään keskuspankille rahaa vastaan. Hän ehdotti myös, että nämä hätätilanteeseen valmistetut maksukortit muutetaan sitten pysyviksi keskuspankin hallitsemiksi digitaalisiksi lompakoiksi.

Samaan aikaan ensimmäinen versio kahden triljoonan dollarin tukipaketista, Coronavirus Aid Relief and Economic Security (CARES) act, koronaviruksen aiheuttamaan tilanteseen meni läpi kongressissa. Tämä CARES -laki mahdollistaa digitaalisten lompakoiden jakamisen kansalaisille ja yrityksille. Vaikka ajatusta ei otettu lakiin, voi tämä idea tulla esille vielä tulevissa lakipaketeissa, jos talouden tukipaketteja laajennetaan.

Englannin keskuspankki, BoE, on edesauttanut tämän ajatuksen leviämistä. Pankin 12. maaliskuuta [esittämässä ehsotuksessa] (www.bankofengland.co.uk/-/media/boe/files/paper/2020/central-bank-digital-currency-opportunities-challenges -ja-design.pdf) se totesi, että tällainen digitaalinen valuutta voisi mahdollistaa vieläkin suuremmat toimet kuin mitkä ovat mahdollisia tavanomaisen rahapolitiikan keinovalikoimissa. – Esimerkiksi negatiivisen koron käyttöön ottaminen. BoE sanoi että CBDC:lle maksettava negatiivinen korko mahdollistaisi laajentaisi teoreettisesti käytössä olevan rahapoliittisen toimenpidevalikoiman laajuutta ja välttyä niistä aiheutuvista kustannuksista taloudelle. Politiikan taloudellisten vahinkojen määrä mahdollisesti vähenee.

Jotkut yksityisyyden puolustajat pelkäävät, että CBDC voitaisiin yhdistää kansalaisten digitaaliseen tunnistamiseen joka auttaisi hallituksia taistelussa koronavirusta vastaan ​​helpottamalla kontaktien jäljittämistä sekä rokotteiden seurantaa.

Kiinassa sellaisilla identiteettijärjestelmiä on on jo otettu käyttöön mobiililaitteiden puhelinsovelluksissa. Näiden avulla hallitus pystyy hallitsemaan infektioiden leviämistä ja ne ovat osoittautuneet erittäin tehokkaiksi. Jää nähtäväksi, voidaanko sovellukset anonymisoida riittävästi, että niitä voitaisiin käyttää maissa, joissa henkilökohtaista yksityisyyttä suojellaan lainsäädännöllä. Mutta jopa nämä Kiinan jäljityssovellukset ovat yksityisyyttä kunnioittavia sen rinnalla, mitä CBDC:n yhteydessä nyt kehitteillään.

Olipa niin tai näin, hallituksen valvova silmä on todellinen huolenaihe. Applen hallitseva digitaalinen asema vaikeuttaa jo nyt kuluttajia kieltäytymästä yksityisyyden luovuttamisesta, kun vaihtoehtona on tuotteiden käytön estyminen. Kuvittele vaan kuinka paljon vaikeampi tuo valinta olisi, jos kuluttajan pitäisi luovuttaa yksityisyytensä jotta saisi vastineeksi ilmaista rahaa hallitukselta tai ilmaisia rokotteita?

Minusta suurempi huolenaihe on siinä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun valtion hätärahoitus, mikä tosiasiallisesti merkitsee sosialisointia, päättyy. Millaiset ovat keskuspankin taseen tuon jälkeen?

CBDC:t voivat estää meitä käyttämästä markkinoiden tarjoamia palveluja tai tuotteita sen jälkeen, kun päättyy vaikutus sillä on ollut keskuspankki taseet.

Ennalta testaamattomat talouskuurit, joiden pitkäaikaisia sivuvaikutuksia ei tunneta, ovat yhtä vaarallisia kuin ovat lääketieteelliset rokotteet itsessään.

Isabella Kaminska