Korona – Avoin Kirje Liittokansleri Angela Merkelille

Tohtori Sucharit Bhakdi’n Avoin Kirje Liittokansleri Angela Merkelille

Kirjeessään Saksan liittokansleri Tohtori Angela Merkelille. Professori Bhakdi1 vaatii kiireellistä uudelleenarviointia Covid-19-toimenpiteille ja kysyy liittokanslerilta viisi tärkeää kysymystä.

Kirje on päivätty 26 Maaliskuuta 2020.

Alkuperäinen saksankielinen kirje PDF-muodossa löytyy tästä linkistä ja englanninkielinen käännös tästä linkistä.

Arvoisa Rouva Liittokansleri

Emeritusprofessorina Johannes-Gutenbergin yliopistosta Mainzissa ja pitkäaikaisena lääketieteellisen mikrobiologian instituutin johtajana tunnen olevani velvollinen kriittisesti kyseenalaistaa pitkälle tulevaisuuteen ulottuvat julkisen elämän rajoitukset, joita me otamme käyttöön tällä hetkellä vähentääksemme COVID-19-virustartunnan leviämistä.

Korostan, että tarkoitukseni ei ole vähätellä viruksen aiheuttamia vaaroja tai ajaa mitään poliittista viestiä. Tunnen kuitenkin, että velvollisuuteni on antaa tieteellinen panokseni jotta nykyiset tiedot ja tosiasiat asettuisivat oikeaan perspektiiviin. Ja lisäksi esittää muutamia kysymyksiä, jotka saattavat jäädä esittämättä nykyisessä kuumentuneessa keskustelussa.

Syy huoleeni on ennen kaikkea täysin ennakoimattomissa sosiaalis-taloudellisissa seurauksissa, joita rajut suojaustoimenpiteet aiheuttavat ja joita parhaillaan otetaan käyttöön suuressa osassa Eurooppaa ja joita jo sovelletaan suuressa mittakaava myös Saksassa.

Haluan keskustella kriittisesti – ja tarpeellista varovaisuutta noudattaen – niistä eduista ja haitoista, joita julkisen elämän rajoittaminen aiheuttaa ja niistä rajoitusten pitkäaikaisista vaikutuksista.

Tästä syystä joudun esittämään viisi kysymystä, joita ei ole on tähän mennessä käsitelty riittävästi, mutta jotka ovat välttämättömiä tasapainoisen tilannekuvan muodostamiseksi.

Haluaisin pyytää Teitä pikaisesti kommentoimaan ja samalla vetoan liittohallitukseen jotta se kehittäisi strategioita, jotka tehokkaasti suojaavat riskiryhmiä ilman, että julkista elämää rajoitetaan niin paljon, että samalla kylvetään siemenet entistä jyrkemmälle vastakkainasettelulle yhteiskunnassa. Vastakkainasettelulle, joka on jo tapahtumassa oleva prosessi.

Mitä suurimmalla kunnioituksella,

Professori,
Lääketieteen tohtori
Sucharit Bhakdi

1. Tilastot

Perinteisessä infektiologian tutkimuksessa, jonka tutkimusalan on perustanut itse Robert Koch, tehdään selvä ero tartunnan ja taudin välillä. Sairaus vaatii kliinisiä oireita.2 Siitä syystä vain potilaat, joilla on oireita, kuten kuume tai yskä, olisi sisällytettävä tilastoihin uusista tapauksista.

Toisin sanoen uusi tartunta – mitattuna COVID-19-testillä – ei välttämättä tarkoita uutta potilasta, joka tarvitsee hoitoa sairaalassa. Kuitenkin, tällä hetkellä oletetaan, että viisi prosenttia kaikista tartunnan saaneista sairastuu vakavasti ja vaatii hengityskoneen käyttämistä. Tällaiseen olettamaan perustuvista ennusteista seuraa, että terveydenhuoltojärjestelmä voisi olla ylikuormitettua.

Kysymykseni:

Tekevätkö ennusteet selvän tehdä eron oireettomien tartunnankantajien ja todellisesti sairaiden potilaiden välillä; siis ihmisten joilla ilmenee oireita?

2. Vaarallisuus

Useita koronaviruksia on ollut kierrossa jo pitkän aikaa – mikä on suurelta osin jäänyt medialta huomaamatta.3 Jos nyt kävisi ilmi, että COVID-19-viruksen riskipotentiaalia ei pitäisikään luokitella huomattavasti korkeammalle kuin mitä jo kierrossa olevilla korona-viruksilla on, kaikki vastatoimet olisivat tietenkin olleet tarpeettomia.

Kansainvälisesti tunnustettu julkaisu, International Journal of Antimicrobial Agents, tulee pian julkaisemaan tutkimuksen, jossa käsitellään täsmälleen tätä kysymystä. Alustava tutkimustulokset osoittavat jo nyt, että uusi virus on EI eroa perinteisistä koronaviruksista, kun puhutaan sen vaarallisuudesta. Artikkelin kirjoittajat ilmaisevat tämän otsikolla: “SARS-CoV-2: Pelko vastaan Tieto”.4

Kysymykseni:

Kuinka suuri on nykyinen tehohoidon työmäärä COVID-19 potilaiden suhteen verrattuna muihin koronavirusinfektioihin, ja missä määrin nämä tiedot otetaan huomioon liittovaltion päätöksenteossa suunniteltaessa jatkotoimenpiteitä.

Lisäksi: Onko edellä mainittua tutkimusta mitenkään otettu huomioon suunnittelussa? Myös täällä, tietenkin, “diagnosoidun sairauden” pitää tarkoittaa, että viruksella on ratkaiseva rooli potilaan oireyhtymässä. Ei sitä, että potilaan muut sairaudet olisivat merkittävämmässä asemassa.

3. Levinneisyys

Süddeutsche Zeitung’in -julkaisemassa raportissa todetaan että, edes paljon siteerattu Robert Koch -instituutti ei tiedä tarkalleen kuinka paljon COVID-19-testejä on tehty. On kuitenkin tosiasia, että äskettäinen tartuntojen määrän nopea kasvu on yhteydessä suoritettujen testausten lisääntymiseen.5

Tästä syystä on perusteltua epäillä, että virus on jo huomaamatta levinnyt terveen väestön keskuuteen. Tästä on kaksi seurausta:

  1. Ensinnäkin se tarkoittaa, että virallinen kuolleisuusluku – esimerkiksi 26. maaliskuuta 2020 laskettiin olevan 206 kuolemantapausta noin 37’300:sta infektiosta; toisin sanoen kuolleisuus on 0,55 prosenttia6 – on liian korkea;
  2. ja toiseksi se tarkoittaa, että tuskin olisi mitenkään mahdollista estää viruksen leviäminen terveen väestön keskuuteen.

Kysymykseni:

Onko käytettävissä ollut jo satunnainen näyte terveestä väestöstä, johon vertaamalla todellinen viruksen leviäminen pystytään laskemaan, tai onko tällaista suunniteltu tehtäväksi lähitulevaisuudessa?

4. Kuolleisuus

Pelko kuolintapausten noususta Saksassa (tällä hetkellä 0,55% prosenttia) on tällä hetkellä erityisen mediahuomion kohteena. Monet ihmiset ovat huolissaan, että se voisi ampaista niinkin ylös kuin Italiassa (10 prosenttia) tai Espanjassa (7 prosenttia) jos vastatoimiin ei ryhdytä ajoissa.

Samaan aikaan maailmanlaajuisesti raportoidaan virheellisesti, että kuolemat johtuivat viruksesta, jos potilaalla vain oli virustartunta kuolinhetkellä – riippumatta muista asiaan vaikuttaneista tekijöistä. Tällainen oletus on ristiriidassa infektiologian perusperiaatteen kanssa: vasta kun on varmaa, että infektion aiheuttajalla on oli merkittävä rooli taudissa tai kuolemassa, voidaan tällainen diagnoosi tehdä. Saksan Lääketieteellisten Yhdistysten Seura, Netzwerk der Wissenschaftlichen Medizinischen Fachgesellschaften in Deutschland, kirjoittaa ohjeissaan selvästi: “Kuolinsyyn lisäksi pitää kuolintodistuksessa ilmoittaa syy-yhteys-ketju. On ilmoitettava vastaava perussairaus kuolintodistuksen kohdassa kolme. Tarvittaessa myös neljäs kuolemaan liittyvä syy-yhteys-sairaus on ilmoitettava.”7

Tällä hetkellä ei ole olemassa virallista tietoa, ei edes jälkikäteen tutkittuna, siitä onko olemassa mitään kriittistä analyysia siitä, kuinka moni kuolema on tosiasiallisesti aiheutunut viruksesta.

Kysymykseni:

Onko Saksa vain yksinkertaisesti vain seurannut tätä muotisuuntausta, että COVID-19 on aina syyllinen? Ja: onko tarkoitus jatkaa tätä luokittelua ilman mitään kritiikkiä niin kuin on tehty muissa maissa?

Kuinka sitten on mahdollista erottaa toisistaan todelliset koronasta johtuvat kuolemat ja ne kuolemat, joissa virus sattumalta esiintyi kuolinhetkellä?

5. Vertailukelpoisuus

Italian kauhistuttavaa tilannetta pidetään usein vertailukohtana. Kuitenkin viruksen todellinen rooli kyseisessä maassa on täysin epäselvä monista syistä – ei vain siksi, että kohdat 3 ja 4 ovat voimassa myös Italiassa, mutta myös koska siellä on poikkeuksellisia ulkoisia tekijöitä. Ne tekevät näistä alueista erityisen haavoittuvaisia.

Yksi näistä tekijöistä on lisääntyneet ilmansaasteet Pohjois-Italiassa. WHO:n arvioiden mukaan yksistään tästä syystä, vaikka virusta virusta ei lasketa mukaan, aiheutui Italian 13 suurimmassa kaupungissa yli 8’000 ylimääräistä kuolemaa vuonna 2006.8 Tilanteessa ei sen jälkeen ole tapahtunut merkittävää muutosta.9 Vielä lopuksi. On pystytty todistamaan, että ilman saastuminen lisää merkittävästi virusten aiheuttamia keuhkosairauksien riskiä hyvin nuorilla ja hyvin vanhoilla ihmisillä.10

Vielä edellä mainitun lisäksi, 27,4 prosenttia erityisen haavoittuvaisesta väestöstä Italiassa elää yhdessä nuorten ihmisten kanssa, ja Espanjassa tuo luku on jopa 33,5 prosenttia. Saksassa tuo luku on vain seitsemän prosenttia.11 Vielä lisään tähän, että professori Reinhard Busse’n, joka on Berliinin terveydenhuollon laitoksen johtaja, mukaan Saksassa on merkittävästi enemmän tehohoitoyksikköjä kuin Italiassa. Väestöön suhteutettuna kaksi ja puoli-kertainen määrä.12

Kysymykseni:

Mitä toimenpiteisiin on ryhdytty kansalaisten informoimiseksi näistä perustavaa laatua olevista eroista ja siitä, että Italian tai Espanjan kaltainen skenaario ei ole täällä realistinen vaihtoehto?

Lähde:

Referenzen:

  1. Sucharit Bhakdi

    • Emeritusprofessori.
    • Lääketieteellinen mikrobiologia
    • Johannes Gutenbergin yliopisto Mainz

  2. Fachwörterbuch Infektionsschutz und Infektionsepidemiologie. Fachwörter – Definitionen – Interpretationen. Robert Koch-Institut, Berlin 2015.

  3. Killerby et al., Human Coronavirus Circulation in the United States 2014 – 2017. J Clin Virol. 2018, 101, 52 – 56

  4. Roussel et al. SARS-CoV-2: Fear Versus Data. Int. J. Antimicrob. Agents 2020, 105947

  5. Charisius, H. Covid-19: Wie gut testet Deutschland? Süddeutsche Zeitung.

  6. Johns Hopkins University, Coronavirus Resource Center. 2020.

  7. S1-Leitlinie 054-001, Regeln zur Durchführung der ärztlichen Leichenschau. AWMF Online

  8. Martuzzi et al. Health Impact of PM10 and Ozone in 13 Italian Cities. World Health Organization Regional Office for Europe. WHOLIS number E88700 2006

  9. European Environment Agency, Air Pollution Country Fact Sheets 2019

  10. Croft et al. The Association between Respiratory Infection and Air Pollution in the Setting of Air Quality Policy and Economic Change. Ann. Am. Thorac. Soc. 2019, 16, 321 – 330.

  11. United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Division. Living Arrangements of Older Persons: A Report on an Expanded International Dataset (ST/ESA/SER.A/407). 2017

  12. Deutsches Ärzteblatt, Überlastung deutscher Krankenhäuser durch COVID-19 laut Experten unwahrscheinlich