Päivän Miete 2020-02-13

SDP:stä eronneen Pauliina Kuhlmanin vastine on bannattu valtamediassa ja sosiaalisessa mediassa.

Tässä vastine sellaisena kuin Teemu Vehkala on julkaissut sen blogissaan:

Olen nyt seurannut median uutisointia ja artikkeleita koskien sosiaalisessa mediassa esille ottamaani, ilmeisen arkaa aihetta. Olen myös seurannut kommentointia, jota aihe on saanut aikaan. Olen myös seurannut Googlen hakuja viimeisen vuorokauden aikana, ja ilmeisesti nämä kyseenalaistamani luvut ja niiden paikkansapitävyys kiinnostaa ihmisiä. Tieto on siis saatavilla, ja se löytyy jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle. Ensinnäkin on todettava, että kuten medialla on tapana, se nostaa esille vain kaikkein myyvimmät aiheet. Olen kirjoittanut paljon myös muista aiheista, joissa on taustalla tilastointiin ja tulosten esitystapaan liittyviä ongelmia ja jotka voidaan kyseenalaistaa helpostikin. Mutta koska tämä nyt esillä oleva aihe on ilmeisesti jonkinlainen tabu, ja vain harva uskaltaa aiheen nostaa julkiseen keskusteluun, on ymmärrettävää, että se ylittää uutiskynnyksen.

Yhä enenevissä määrin ilmaisun-, mielipiteen- ja sananvapautta rajoitetaan. Varsinkin sellaisten aiheiden osalta, jotka koskevat yhteiskunnallisia asioita. Kyseenalaistamisen kulttuuria vastustetaan, ja arkoja aiheita esille nostavat ihmisoikeuksien puolustajat ja totuuden paljastamiseen pyrkivät ihmiset pyritään hiljentämään, jopa keinolla millä hyvänsä.

Viimeisten vuosikymmenien aikana tutkiva journalismi on hävinnyt kokonaan, vapaita toimittajia rajoitetaan, ja eikä heidän julkaisujaan tuoda esille valtamediassa. Valtamedia käsittelee aihetta kuin aihetta hyvin yksipuolisesti ja jo valmiiksi puolueellisesti. Valtamedian uutisointi tukee vallitsevaa narratiivia ja tiettyä agendaa. Asiat esitetään siinä valossa ja vain siinä valossa, mikä sopii esimerkiksi yhteiskunnalliseen tilanteeseen parhaiten. Julkistettavaa tietoa muokataan ja yksityiskohtia irrotetaan kokonaisuudesta, jolloin uutisen lukija saa aiheesta väärän käsityksen. Nykypäivänä luotettavinta tietoa saa esimerkiksi ulkomaisista medioista, tosin kielimuuri voi rajoittaa tiedon hankintaa. Meillä oli vielä 90- luvulla tutkivia journalisteja ja yhteiskunnallisiin ongelmiin rohkeasti tarttuvia toimittajia, ja asioita otettiin esille jopa valtamediassa. Näin ei ole enää, koska vapaita toimittajia rajoitetaan, jotta narratiivi pysyy kasassa.

Rohkaisenkin toimittajia tarttumaan mielenkiintoisiin aiheisiin, ja tutkimaan asioita. Jos toimittajat eivät tätä tee, vastuu asioiden esille tuomisesta jää yksittäisten ihmisten harteille.

Lopuksi ilmoitan, että esitin itse eronpyynnön puolueesta (SDP), koska ryhmäkeskustelun aikana totesin, että omat näkemykseni muun muassa vallalla oleviin, ilmaston tilaan liittyviin näkemyksiin ja SDP:n ilmastopoliittisiin linjauksiin nähden ovat täysin erilaiset kuin omani, eikä yhteistä näkemystä ole edes näköpiirissä.

Olen jo tovi sitten julkisestikin kirjoittanut muun muassa tuleviin polttoainehintojen korotuksiin liittyneen päivitykseni yhteydessä, että ”jos bussin suunta ei muutu, on matkustajien hypättävä kyydistä ja jatkettava matkaansa vaikka jalkapelissä”. Somepäivitys, joka koskee toisen maailmansodan järkyttäviä tapahtumia ja joiden olemassa oloa ja tapahtumia en ole kieltänyt, vaan kyseenalaistanut sodan todelliset syyt ja kuolleiden määrän ja todisteiden epämääräisyyden, nosti esille myös sen seikan, että poliittisten puolueiden ryhmäkuri ja niiden sisäiset linjaukset estävät vaikeiden, mutta erittäin merkityksellisten asioiden pohtimisen julkisesti.

Sananvapauden ja totuuden puolestapuhujana, inhimillisyyden ja todellisen tasa-arvon kannattajana, ja en voi hyväksyä ilmaisuvapauden rajoittamista, varsinkaan, kun asiat koskevat vallalla olevia käsityksiä ja tietoja, joiden todenmukaisuus on saatavilla olevan tiedon valossa kyseenalaistettavissa tai arvioitavissa uudelleen.

Kaikki edellä mainitut seikat mukaan lukien, puolueesta eroaminen tässä tilanteessa oli erittäin looginen ja helppo ratkaisu. Eroni myötä entinen ryhmäni voi jatkaa SDP:n agendan mukaista politiikkaa, ja minä voin jatkaa itsenäisenä, tunnetusti aktiivisena ja tavallisten ihmisten etuja ajavana päättäjänä tästäkin eteen päin.

Toivon, että julkaisette vastineeni lyhentämättömänä, koska omassa toiminnassanikin on narratiivi, ja asioiden lyhentäminen tai yksittäisten lauseiden saati päivitysten ja niiden osien esille nostaminen rikkoo kokonaisuuden. Lisäksi se pahimmillaan vääristää myös kuvaa minusta henkilönä, ja saattaa johtaa jopa maineeni kyseenalaistamiseen tai menettämiseen. Niin on jo tapahtunut nyt esillä olevaan somepäivitykseeni ja siitä tehtyihin artikkeleihin liittyen. Ilmassa leijailee epämääräisiä fasistisia käsityksiä, mitkä eivät todellakaan pidä paikkaansa kohdallani. Olen pahoillani, jos jollekulle on muodostunut tällainen käsitys yksittäisten lauseiden takia. Ihmisyyden puolustaminen ja elämän kunnioittaminen on minulle sydämen asia.

Väistämättä tulee mieleen, onko nykyjournalismi alisteinen nykypolitiikan puolustaja, vai kannustaako se sananvapautta ja kyseenalaistamisen kulttuuria?

Ystävällisesti,
Pauliina Kuhlmann

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish this site what many people (+100) are sending to me without reading content.