He Luulivat Olevansa Vapaita

Ote Milton Sanford Mayerin kirjasta “He Luulivat Olevansa Vapaita”, “They Thought They Were Free: The Germans, 1933-45” sivuilta 166 – 173. Kirja julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1955.

Milton Sanford Mayer – He Luulivat Olevansa Vapaita: Saksalaiset 1933 – 1945 – They Thought They Were Free – The Germans – 1933 – 45

Milton Sanford Mayer – He Luulivat Olevansa Vapaita: Saksalaiset 1933 – 1945 – They Thought They Were Free – The Germans – 1933 – 45

Mutta Sitten Se Oli Liian Myöhäistä

– Se, mitä kukaan ei huomannut, sanoi filologikollegani,

– oli jatkuvasti kasvava kuilu vuoden 1933 jälkeen hallituksen ja kansalaisten välillä. Ajattele vaan, kuinka suureksi tämä kuilu oli kasvamassa. Täällä Saksassa! Ja kuilu vain aina laajeni. Oletko ajatellut, se ei mitenkään lähennä kansalaisia ja hallitusta, jos heille jatkuvasti sanotaan, että tämä on kansan hallitus, todellinen demokratia tai että he ovat osa siviilipuolustusta tai sekään, että he ovat käyneet äänestämässä. Tällä kaikella on hyvin vähän, oikeastaan ei mitään, tekemistä sen kanssa, että tiedät kuka hallitsee.

– Tässä kansalaiset asteittain mukautuivat siihen, että heitä hallittiin yllätyksellä; että päätökset valmisteltiin salassa ja ennen julkaisemista; uskoteltiin tilanteen olevan niin monimutkainen, että hallituksen piti toimia sellaisten tietojen varassa, joita ihmiset eivät pystyneet ymmärtämään, tai että tieto oli niin vaarallista, että vaikka ihmiset ymmärtäisivät sen, sitä ei voitu julkaista kansallisen turvallisuuden takia. Kansa identifioitui Hitleriin, heidän luottamuksensa häneen helpottivat tämän [kansan ja hallituksen välisen] kuilun laajentamista ja nekin, jotka muuten olisivat epäilleet, tulivat vakuuttuneiksi luottamuksesta.

– Tämä hallituksen ja kansan erkaantuminen toisistaan, tämän kuilun laajeneminen, se tapahtui hyvin vähitellen ja huomaamattomasti. Siinä jokainen askel peiteltiin (ehkä jopa ilman tarkoituksellisuutta) väliaikaiseksi hätätoimenpiteeksi tai liittyi jotenkin todelliseen isänmaalliseen uskollisuuteen tai todellisiin sosiaalisiin tarkoitusperiin. Näin kaikki kriisit ja uudistukset (myös todelliset uudistukset) sitoivat kansalaisten huomion niin, että he eivät nähneet kokonaisuutta kuinka hallitus koko ajan siirtyi vain kauemmas kansasta.

– Ymmärrät minua, kun sanon, että kuuluin ylempään keskiluokkaan. Mistään muusta en välittänyt. Olin tutkija ja asiantuntija. Sitten yhtäkkiä minut vedettiin mukaan aivan uusiin tehtäviin. Tilanne yliopistossa muuttui; kokoukset, konferenssit, haastattelut, seremoniat ja ennen kaikkea täytettävät lomakkeet, raportit, bibliografiat, luettelot, kyselylomakkeet, ja niiden lisäksi olivat vaatimukset osallistumisesta yhteisöihin, joihin ‘odotettiin osallistumista’. Kaikki tämä, mitä aikaisemmin ei edes ollut olemassa tai ainakin se oli merkityksetöntä. Se oli tietenkin hallinnollista puuhastelua, mutta se kulutti kaiken energian ja vei voimat siltä työltä, jota todella halusi tehdä. Voit nähdä kuinka helppoa tämän seurauksena oli olla ajattelematta perustavaa laatua olevia asioita. Yksinkertaisesti aikaa ei ollut.

– Nämä ovat ystäväni leipurin sanoja. ‘Kenelläkään ei ollut aikaa ajatella. Oli niin paljon kaikenlaista puuhastelua meneillään.’

– Ystäväsi leipuri oli oikeassa“, sanoi kollegani.

– Diktatuuri ja koko sen syntyprosessi johtivat ihmiset harhaan. Se antoi kansalaisille tekosyyn olla ajattelematta, ja eiväthän he olisi halunneet ajatella muutenkaan. En nyt puhu mainitsemistasi ‘tavallisista ihmisistä’, leipurista ja muista; puhun kollegoistani ja itsestäni, oppineista miehistä, ota huomioon. Suurin osa meistä ei halunnut ajatella perustavaa laatua olevia asioita eikä niitä myöskään koskaan ajatellut. Ei ollut tarvetta. Natsismi toi eteemme jatkuvasti uusia, kauhistuttavia ja perustavanlaatuisia asioita, joihin keskittää huomio – olimmehan kunnon kansalaisia. Huomiomme keskittyi jatkuviin ‘muutoksiin’ ja ‘kriiseihin’ ja olivat niin hurmaantuneita, aivan, hurmaantuneita ‘kansallisten vihollisten’ vehkeilyistä, olivatpa nämä viholliset sitten maan sisällä tai ulkopuolella.

– Meillä ei yksinkertaisesti ollut aikaa miettiä näitä kauhistuttavia asioita, jotka lisääntyivät pikkuhiljaa joka puolella ympärillämme. Ehkä alitajuisesti olimme kuitenkin kiitollisia. No, kukapa sellaista haluaisi ajatella?

Tekstin lähteenä oli Informationclearinghouse.Info

Tämä kirja on rekisteröityneille käyttäjille digitaalisesti lainattavissa jonotuslistan mukaisessa järjestyksessä Archive.Org:ssa.

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish what people are sending to me.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.