Geopoliittinen peli Syyriassa. Osa 1.

Huomioni kiinnittyi siihen, että kommenteissa on paitsi hämmennystä myös olennaisia kysymyksiä. Tämä toi mieleeni taannoisen oikeusfilosofisen ja -teoreettisen seminaarin jälkeisen käytäväkeskustelun. Muuan nuori osallistuja purki ajatuksiaan ääneen tunnustaen, että hän – ikävä kyllä- tietää vielä aivan liian vähän kyetäkseen keskustelemaan uskottavasti kyseisitä vaikeista teemoista. Jotenkin kosketti nuoren miehen avoin, tuskainen kommentti. Yritin lohduttaa toteamalla, että hienoa, kun hänellä on kanttia myöntä, ettei hän ihan vielä ole valmis, koska vain sellainen asenne johtaa omakohtaiseen selvitys- ja tuktimustyöhön.

Nyt ajattelen – demokratiakeskusteluunkin liittyen – että niin kauan ihmiskunnalla on toivoa, kuin meillä riittää ihmettelijöitä ja kysyjiä. Asioiden ihmettely ja kysymykset osoittavat, etteivät ihan kaikki ole (ainakaan toistaiseksi) massamedian viihdelobotomian aivopesemiä.

Muuan niistä, jotka jaksoivat ihmetellä ja kysyä sekä sen jälkeen ottaa selvää, ihmeellinen mies, Hannu Yli-Karjanmaa, joka jätti jälkeensä paitsi uskomattoman rikkaan internetsivuston myös valtavasti selvitystyötä vaatineen tietokirjan ’Valtiot ja terrorismi’. (Toivottavasti mahdollisimman monilla olisi tilaisuus perehtyä siihen ajan kanssa.) Pistän tähän pienen näytteen Hannun kirjasta. Se koskee kansalaisvalvontaa:

”Kameravalvonnan lisääminen tuntuu kuitenkin huonolta keinolta, jos todella halutaan estää terrorismia. On havaittu, että ratkaisevalla hetkellä terrori-iskun sattuessa kamerat eivät toimineet tai syystä tai toisesta nauhat salataan. Mitä hyötyä salatuista nauhoista on? Lontoon iskuissa vuonna 2005 kävi juuri näin, samoin syyskuun 11. Pentagonin luona ja 1995 Oklahoma Cityssä. Myöskään World Trade Centerin katolla sijainneet televisioasemille kuvaa syöttäneet TV-kamerat eivät poikkeuksellisesti olleet käytössä terrori-iskun aamuna. Britannian viranomaiset väittävät hallussaan olevan valvontakamerakuvia terroristeiksi nimetyistä miehistä Lontoossa 7.7.2005, mutta niitä ei ole julkistettu. Iskun kohteena olleen bussin kamera ei sattumoisin toiminut juuri sinä päivänä.

On vakava huolenaihe, että yksityiset yhtiöt, joille kameravalvonta ja muu kansalaisten seuranta on uskottu, ovat kytkeytyneitä Israelin ja Yhdysvaltojen tiedustelupalveluihin. Tällainen yhtiö on mm. Lontoon metron kameravalvonnasta vastaava Verint Systems ja sen emoyhtiö Comverse. Comversen perustaja ja toimitusjohtaja on entinen israelilainen tiedustelu-upseeri Jacob Alexander, jota vastaan nostettiin vuonna 2006 Yhdysvalloissa syytteet lukuisista erilaisista petoksista. Mies pakeni Namibiaan, jossa Interpol pidätti hänet myöhemmin samana vuonna. Yhdysvaltojen viranomaiset havaitsivat heille puhelinkuuntelua toteuttavan Comverse Infosysin mahdollistaneen Yhdysvalloissa toimiville israelilaisille rikollisliigoille käänteisen salakuuntelun, mikä joissain tapauksissa teki tyhjäksi FBI:n ja DEA:n pidätysoperaatiot. Ovatko nämä yhtiöt todellisuudessa eräänlaisia Troijan hevosia, joiden avulla mainittujen maiden tiedustelupalvelut pääsevät kaikkialla maailmassa käsiksi monenlaiseen tiedustelutietoon?

Kreikassa paljastui maaliskuussa 2005, että matkapuhelinoperaattori Vodaphonen järjestelmään oli ujutettu erittäin kehittynyt vakoiluohjelma, jonka avulla NSA kykeni salakuuntelemaan muun muassa pääministerin ja turvallisuuspalvelun johtajan puhelimia. Vakoiluohjelman havaitsi Vodaphonen ohjelmistoinsinööri Costas Tsalikidis, joka heti sen jälkeen löytyi omasta asunnostaan hirtettynä. Tapaus luokiteltiin itsemurhaksi. Vodaphone myönsi salakuuntelun mutta tuhosi haittaohjelman eli todisteet.

Italiassa sattui seuraavana vuonna outo Telecon Italian turvallisuuspäällikkö Adamo Boven kuolema. Bove oli auttanut jäljittämään puhelutietojen perusteella egyptiläisen imaamin Abu Omarin kaapanneet CIA:n ja SISMI:n agentit. Boven oli määrä toimia syyttäjän tärkeänä todistajana agentteja vastaan, kun hänen ruumiinsa löydettiin moottoritieltä ylikulkusillan alta. Väitteiden mukaan 42-vuotias Bove oli tehnyt itsemurhan hyppäämällä sillalta.

Britannia puuhaa lakia pakollisista mukana pidettävistä henkilökorteista, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Lontoon terroristithan jättivät korttinsa kuuliaisesti iskujen tapahtumapaikoille, ja ne selvisivät pommien räjähdyksistä moitteettomassa kunnossa. New Yorkissa jopa yhden syyskuun 11. terroristin passi löytyi WTC:n luota kadulta, samoin Pennsylvanian ”maahansyöksypaikalta”, ja jopa Pentagonista löytyi yhden terroristin opiskelijakortti. Jos uskomme virallisia kertomuksia terroriteoista, niin niiden mukaanhan terroristit eivät lainkaan yritä salata henkilöllisyyttään ja heidän dokumenttinsa löytyvät säännönmukaisesti tapahtumapaikoilta. Jälleen olemme tilanteessa, jossa terroristien sijasta ehdotukset näyttävät kohdistuvan tavallisiin kansalaisiin ja heidän kontrolloimiseensa. Olemme kaikki epäilyksen alaisia potentiaalisia terroristeja. Vaikka propaganda korostaa terroristien olevan muslimeja, niin valvonta kohdistetaan koko väestöön, sillä vastatoimet eivät saa olla etnisesti kohdennettuja.

Ilmalaivoja ja miehittämättömiä tiedustelulennokkeja ja niihin sijoitettuja huipputeknisiä vakoilulaitteitta käytetään jo Yhdysvalloissa ja Britanniassa kansalaisten valvontaan. Myös hyönteisen kokoluokkaa olevia vakoilulennokkeja kehitellään. Washington Postin mukaan useissa poliittisissa tapahtumissa ja mielenosoituksissa on havaittu sudenkorentoa muistuttavia pienoislennokkeja. Tämä on kuitenkin vain alkusoittoa, sillä nanotekniikan avulla teknologia pienenee silmällä havaitsemattomaksi. Sanonta ”ollapa siellä kärpäsenä katossa” saa aivan uuden merkityksen. Yhdysvalloissa kehitetään myös akkukäyttöisiä tiedustelulennokkeja, jotka kykenisivät hakeutumaan voimajohtoon latautumaan. Näin lennokin yhtäjaksoinen käyttöaika voisi olla hyvinkin pitkä.

Tulossa oleva uusi millimetriaaltoihin perustuva läpivalaisu riisuu ihmiset lentokentillä ja metrossa alasti ja samaa tekniikkaa voidaan soveltaa ihmisten tarkkailuun heidän asunnoissaan esimerkiksi ilmasta käsin. Laajasti käyttöön otettuna nämä menetelmät merkitsevät kaiken yksityisyyden menetystä. Vain ajatustenluku puuttuu isoveljen teknologioista toistaiseksi. Tosin sitäkin kehitellään. The Guardian kirjoitti 7.2.2007 näyttävästi kehitteillä olevasta aivojen skannausteknologiasta, jolla voitaisiin havaita ihmisten aikomuksia. Teknologian avulla terroristit ja rikolliset voitaisiin pidättää jo siinä vaiheessa, kun teot ovat vasta aikomuksen asteella. Tulevaisuudessa aivoskannereita voitaisiin käyttää esimerkiksi lentokenttien turvatarkastuksissa, metroasemilla ja vaikkapa julkisissa rakennuksissa terroritekojen ja rikosten ehkäisyssä.

Britannian turvallisuuspalvelu valmentaa supermarkettien kassoja tarkkailemaan asiakkaita ja raportoimaan viranomaisille. Yhdysvalloissa Marylandissa toimiva rautatieliikennöitsijä CMX kehotti tyyliltään sosialistista realismia edustavalla julistekampanjalla tarkkailemaan kanssamatkustajiaan ja raportoimaan epäilyttävistä henkilöistä konduktöörille iskulauseella tarkkaile – matkusta – raportoi. Ihminen, joka ottaa valokuvia joukkoliikennevälineistä tai julkisista rakennuksista, on epäilyksenalainen ja voi joutua pidätetyksi terroriteon valmistelusta. Lontoon poliisin juliste kehottaa kansalaisia valppauteen. Julisteessa kehotetaan tarkkailemaan ihmisiä, jotka valokuvaavat turvajärjestelyjä, vuokraavat pakettiauton, matkustavat mutta ovat vaitonaisia matkustamisen tarkoituksesta, joilla on useita matkapuhelimia tai jotka käyttävät tietokoneita ja vierailevat ”terroristien internetsivuilla”. Itäblokin maista tuttu mentaliteetti tarkkaile naapuriasi ja raportoi viranomaisille on tullut Yhdysvaltoihin ja Britanniaan. Milloin se tulee laajamittaiseen käyttöön EU:ssa ja Suomessa? Emmekö ole ”pehmeä kohta” ilman urkintajärjestelmää?

Heinäkuussa 2007 eräs brittimuslimi pidätettiin terrorismista epäiltynä, sillä hänen autostaan löytyi tupakansytyttimeen liitettävä verkkovirtaa tuottava muuntaja ja WTC:n entisen vahtimestarin William Rodriguezin puhetilaisuudesta kertova juliste. Kirjan lukeminen lentokoneessa voi laukaista terrorihälytyksen. Australiassa rock-muusikko Henry Rollins luki lennolla Aucklandista Brisbaneen kirjaa Jihad: The Rise Of Militant Islam In Central Asia. Rollins luokiteltiin lentoturvallisuusriskiksi, ja hän sai Australian viranomaisilta vakavan varoituksen olla koskaan enää lukematta sellaisia kirjoja.Qantas Airlinesin toimitusjohtaja Margaret Jackson joutui puolestaan nöyryyttävään, tunnin kestävään kuulusteluun, sillä turvatarkastuksissa hänen laukustaan löytyi teknisiä kuvia matkustajalentokoneista. Hän yritti selittää olevansa lentoyhtiön toimitusjohtaja, jolloin turvatarkastajat vastasivat siihen: ”Mutta tehän olette nainen.”

Yhdysvalloissa uudet lentokieltolistat ovat aiheuttaneet paljon päänvaivaa. Edward Allen sai kokea tämän omakohtaisesti huomattuaan olevansa lentokiellossa. Edward Allen on Yhdysvaltojen viranomaisille lentoturvallisuusriski. Hän on neljä vuotta vanha. Sama juttu Sarah Zapolskyn 9 kuukautta vanhan vauvan kanssa.
Tulsan poliisissa 26 vuotta palvellut ja eläkkeelle siirtynyt merijalkaväen everstiluutnantti Craig Roberts ihmetteli, miten kolme viikkoa syyskuun 11:nnen terrori-iskujen jälkeen Havaijille lähtevän lennon turvatarkastuksissa Pearl Harborin sotaveteraaneja nöyryytettiin ja samanaikaisesti useat arabit saivat vain kävellä tarkastusten ohi koneeseen. Turvatarkastuksista vastaavat viranomaiset selittivät saaneensa ohjeet, joiden mukaan erityistarkastettavia ei saa valita etnisen alkuperän perusteella. Roberts itse sai huomata joutuvansa kerta toisensa jälkeen erityistarkastuksiin. Kun hän tivasi syytä tähän, hän sai välttelevän vastauksen: ”Olette ehkä suututtanut jonkun Washingtonissa, kuten FBI:n tai jonkun muun viraston. En voi sanoa enempää tai joudun vaikeuksiin.” (…) Saman ilmiön ovat saaneet havaita lukemattomat Yhdysvaltojen hallitusta arvostelleet journalistit ja kirjailijat.

Ikävällä tavalla Yhdysvalloista peräisin olevat poliisimuodit tulevat myös Suomeen. Mustiin haarniskoihin pukeutuneet ja naamioituneet mellakkapoliisit, poliisin konetuliasein varustetut erikoisosastot, sähkölamauttimet jne. Mihin tässä ollaan todellisuudessa varustautumassa? Miksi nämä muodit tulevat Suomeen? Miksi poliisivoimat kaikkialla maailmassa noudattavat näitä trendejä? Kuka tätä toimintaa koordinoi? Onko tosiaan kyse siitä, kuten Matti Vanhanen totesi, ettemme halua olla ”pehmeä kohta”? Yhdysvalloissa Posse Comitatus -laki kieltää armeijan käytön maan sisällä poliisitoimessa, mutta siitä huolimatta se on pitkään ollut yleistyvä trendi. Ihmisiä ikään kuin totutetaan siihen, että sotilaat ovat kaduilla. Poliisivoimia myös militarisoidaan. Konepistoolien, luotiliivien ja kypärien näkyvä käyttö on nykyisin rutiinia monissa tilanteissa ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Myös Suomi muutti poliisilakiaan, jotta poliisi saa käyttää armeijan virka-apua ja ns. sotilaallisia pakkokeinoja. Miksi näin tehtiin? Yhtään ennakkotapausta ei ole, jossa poliisin tulivoima ei olisi riittänyt tilanteiden selvittämiseen. Pikemminkin päinvastoin, useita tapauksia on käsitelty oikeusistuimissa, joissa poliisi on käyttänyt tuliaseita tarpeettomasti. Varoittavia esimerkkejä viranomaisten sotilaallisen voiman käytöstä ovat Wacon joukkomurha Texasissa vuonna 1993 (79 kuollutta) ja Beslanin kaapatun koulun valtaaminen vuonna 2004 (334 kuollutta).

Yhdysvalloissa FEMA on vuosia rakentanut leirejä, joita on tarkoitus käyttää siirtolaisten tai muun väestön internointiin, mikäli laajoja kansalaislevottomuuksia ilmenee. Ohjelma alkoi jo Reaganin aikana nimellä REX 84; se liittyy läheisesti Hallinnon jatkuvuus (Continuity of Government) -suunnitelmiin ja on suoraan sovellettavissa, mikäli tilanne edellyttää siirtymistä poikkeustilaan ja sotilashallintoon. Viranomaisten on havaittu jo 1950–70-luvuilla pitäneen listoja kansalaisista, jotka ohjelmien aktivointivaiheessa tultaisiin vangitsemaan (ADEX-listat). Suunnitelmat olivat osaltaan reagointia Vietnamin sodan aikaiseen laajaan kansalaisliikehdintään, mikä tapahtui samoihin aikoihin kuin Euroopan opiskelijaliikkeet.

Viranomaiset pyrkivät väärinkäyttämään uusia terrorismin vastaisia lakeja. Esimerkiksi Britanniassa Irakin sodan pommitusvaiheen aikana operaatiossa käytettyjen B-52-pommikoneitten tukikohdan luona Gloucestershiressä keväällä 2003 järjestetyn mielenosoituksen poliisi hajotti vetoamalla siihen, että se epäili mielenosoittajien joukossa olevan terroristeja. Australian pääministeri John Howard julisti maahansa vakavan terrorismiuhkan loppuvuodesta 2005 ja vaati hallituksen terrorismin vastaista lakiesitystä Anti-Terrorism Bill 2005 hyväksyttäväksi vuorokauden sisään. Laki hyväksyttiin 6.12.2005 ja se antoi viranomaisille laajoja lisävaltuuksia sekä riisui kansalaisvapauksia. Taktiikka näyttää olevan, että ensin säädetään erittäin ankarat rangaistukset terrorismirikoksista ja sen jälkeen yhä useampi rikkomus ujutetaan terrorismin kategoriaan. Esimerkiksi pientä amfetamiinilaboratoriota Pohjois-Carolinassa pyörittänyt Martin Dwayne Miller sai syytteen kemiallisten aseitten valmistamisesta, josta tuomio saattaa olla 12 vuoden ja elinkautisen väliltä. Ennen Patriot Act -lakia rikoksesta sai vankeutta keskimäärin 6 kuukautta.

Mihin olemme menossa? Poliisilakeja kiristetään vähä vähältä. Puhelinkuuntelua on helpotettu, teletunnistetietojen tallennusvelvollisuus on määrätty, sähköpostisalaisuus halutaan murtaa, internetin käyttöä halutaan rajoittaa. Eliitti näkee internetin ylipäätään uhkana. Siellä ei nimittäin ole sensuuria, siellä sana on vapaa. Niinpä internetissä voidaan julkaista todisteita vaikkapa valtioitten sekaantumisesta terrorismiin, siis tietoja, jotka valtamediassa muodostaisivat ”eettisen ongelman” ja jotka olisi pakko sensuroida.

Sananvapaus ylipäätään on vaarassa. EU:ssa on hyväksytty Saksan aloitteesta esitys kansanmurhiksi poliittisella päätöksellä luokiteltujen historiallisten tapahtumien ”vähättelyn” kriminalisoimiseksi. ”Vähättelyksi” voidaan tulkita esimerkiksi tutkimus, jossa kansanmurhan uhrien määrää korjataan alaspäin. (…). Saksan kehitys tuntuu muutenkin huolestuttavalta. Saksalainen mies Holger Voss kirjoitti internetin keskustelupalstalla ”onnittelevansa syyskuun 11:nnen murhaajia”. Nimetön ilmiantaja sai aikaan syytteen miestä vastaan ”rikollisen teon ihannoimisesta”, mistä voi seurata jopa kolme vuotta vankeutta. Vossin itsensä mukaan kyse oli ironisesta kommentista. Tuomio oli lopulta 1500 € sakkoa.

Entä lentokenttien nöyryyttävät turvatarkastukset, joissa ihmiset pakotetaan riisumaan kenkänsä, äitien pitää maistella tuttipulloista ja hammastahna ja shampoo ovat potentiaalisesti vaarallista räjähdettä. Jokainen on epäilyksenalainen, ja kansalaisia ikään kuin totutetaan hyväksymään viranomaisten ehdoton ylivalta ja kansalaisten muuttunut alistettu ja nöyryytetty asema. Pahinta lentokenttien uusissa turvamääräyksissä on se, että ne perustuvat fiktiiviseen uhkaan, ns. nestepommeihin, joiden valmistus lentokoneessa on mahdotonta (…). Kyseessä ei siten ole terrorismin torjunta edes teoriassa vaan puhdas poliisivaltion rakentaminen.

Tarkoitukseni ei ole vähätellä ongelmia, joita aiheutuu huumekaupasta, prostituutiosta, terrorismista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Päinvastoin, tavoitteen pitäisi olla turvallinen yhteiskunta, jossa rikollisuus on vähäistä ja ihmisten on hyvä olla. Mutta miten tähän päästään? Ratkaisu ei ole fiktiivisten uhkien kehittely, pelottelu ja otteen kiristäminen koko väestöstä.

Poliisin tulisi tehdä kaikkensa pitääkseen hyvät suhteet kansalaisiin. Smash Asem -mielenosoituksen poliisioperaatio Helsingissä kesällä 2006 oli varoittava esimerkki siitä, mitä seuraa, kun poliisilla on halu näyttää, että ”kyllä meilläkin osataan”. Jos haluamme säilyttää Suomen rauhallisena ja mukavana maana, on poliisin oltava rauhallinen kansan poliisi eikä jäljiteltävä angloamerikkalaista poliisivaltiomentaliteettia. Vai onko tilanne se, ettei meillä ole vaihtoehtoja? Jos emme seuraisi yleismaailmallista kehitystä, alkaisiko Suomessa esiintyä salaperäisiä terroritekoja, jotka pakottaisivat Suomen takaisin ruotuun?

Onko valvontayhteiskunnan luominen liioiteltua reagointia terrorismin uhkaan vai onko taustalla suunnitelma uudesta maailmanjärjestyksestä?
Zbigniew Brzezinski kirjoitti jo vuonna 1970 tulevasta kontrolloidusta yhteiskunnasta kirjassaan Between Two Ages: America’s Role in the Technetronic Era:

Huipputekniikan aikakausi johtaa yhä valvotumman yhteiskunnan syntyyn. Tällaista yhteiskuntaa hallitsee eliitti, joka ei ole sidottu perinteisiin arvoihin. Pian käy mahdolliseksi jokaisen kansalaisen lähes jatkuva valvonta ja ajantasaisten täydellisten mitä henkilökohtaisimpiakin tietoja sisältävien tiedostojen ylläpito kansalaisesta. Nämä tiedostot tulevat olemaan joka hetki viranomaisten käytettävissä.

Jotta siirtyminen täydellisen valvottuun yhteiskuntaan kävisi mahdolliseksi ilman vastarintaa, tarvitaan suostumuksen rakentamista. Siihen tarvitaan kriisejä ja uhkakuvia, jotka liittyvät terrorismin, joukkotuhoaseitten ja pahojen diktaattorien lisäksi pandemioihin, ympäristön tuhoutumiseen ja ilmastonmuutokseen. Television roskaviihde, kuten vuonna 2007 pyörinyt suosittu Big Brother -sarja, totuttaa osaltaan ajatukseen täydellisestä valvonnasta. Samanlaiset sarjat pyörivät kaikkialla maailmassa. Haluammeko tällaista täydellisen valvottua isoveliyhteiskuntaa? Miten voimme edes muodostaa mielipiteemme meille syötettävistä uhkista, kun tiedonvälitys on täysin yksipuolista?

Alistummeko peloteltaviksi? Turvaammeko valtioon? Haluammeko tiukkaan viranomaisvalvontaan perustuvan yhteiskunnan? Tyydymmekö valmiiksi pureskeltuihin totuuksiin, joita vallan media tarjoilee? Haluammeko luovuttaa kaiken kansallisen suvereenisuutemme ’kansainväliselle yhteistyölle’? Vai otammeko kansalaisina aktiivisemman roolin, etsimme itse tietoa ja alamme kyseenalaistaa?”

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish this site what many people (+100) are sending to me without reading content.