Naton salaiset armeijat Suomessa. Osa 1.

Puolustusministeri Carl Haglund (RKP) totesi vielä kesäkuussa 2013 Helsingin Sanomien haastattelussa, että ”Suomi ei hänen tietääkseen ole tiennyt Yhdysvaltojen toimista

[viestintäsalaisuuden piiriin kuuluvan sähköisen viestinnän vakoilu]

” (HS 9.6.2013). ”Vastaan näin puolustushallinnon puolesta”, ministeri korosti. ”Epäilen, ettei myöskään poliisihallinto tiennyt, mutta tämä on vain arvio” (ministeri Haglund).
*
”Ihmisten oli pakko elää (…) siinä uskossa, että heidän jokaista ääntään salakuunneltiin ja heidän jokaista liikettään tarkkailtiin ulkopuolelta, muulloin paitsi pimeän aikaan.” (George Orwell: Vuonna 1984)
#
Vakoilukirjoista mainittakoon esimerkkeinä seuraavat kolme tietokirjaa:

Lindfors, Jorma ja Jukka Rislakki: CIA. Esipuhe Philip Agee : selvitys Yhdysvaltain tiedustelupalvelun toimista maailmalla ja Suomessa (1978).
Rislakki, Jukka: Erittäin salainen : vakoilu Suomessa (1982).
Kuosma, Tapio: Vakilusta globaaliin urkintaan : demokratia vs. uusi fasismi (2015)..
#
Philip Agee oli ensimmäisiä CIA:n asiamiehiä, joka on rohjennut (CIA:n palveluksesta erottuaan) uhmata entistä työnantajaansa julkaisemalla CIA:n toiminnasta kirjoituksia ja paljastuskirjan sekä matkustelemalla luennoimassa CIA:n toimista ja monista rötöksistä. – Agee matkusti Helsinkiin ottaakseen osaa CIA:n toimintaa käsittelevän Lindforsin ja Rislakin kirjan julkistamistilaisuuteen. (Rislakki oli tuolloin Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja.) Tilaisuudessa oli mukana kolmekin Helsingin Sanomien toimittajaa sekä lehden valokuvaaja. Juttu juuttui lehden toimituspäällikön Seppo Kievarin käsiin. Näköpiiri-lehden jututtaessa Kievaria puhelimitse toimituspäällikkö väitti aluksi, ettei Ageen vierailu ollut mikään uutinen.
#
Rislakin ’Erittäin salainen : vakoilu Suomessa’ on varsin yksityiskohtainen selvitys suomalaisten että ulkomaalaisten Suomessa harjoittamasta vakoilusta. Kirja on muun ohessa ensimmäinen selvitys Saksan ja Englannin vakoiluverkostojen toiminnasta Suomessa. Teos on myös ensimmäinen sodan jälkeen vakoilusta kirjoitettu kirja, jossa on käytetty Etsivän keskuspoliisin ja Valpon salaisia asiakirjoja. Lisäksi teoksen lähteinä on käytetty saksalaisia ja yhdysvaltalaisia arkistoja sekä haastateltu useita kymmeniä ihmisiä.
#
Vakoilu, luvaton tiedustelu ja kansalaisvalvonta ovat perinteisesti liittyneet itsenäisten valtioiden olemassaoloon ja kansalaisten elämään ilman, että kansalaiset ovat asiaa suuremmin tiedostaneet tai murehtineet. Kuitenkin esimerkiksi viestiliikenteen massavalvonta koskettaa potentiaalisesti kaikkia maailman kansalaisia ja loukkaa heidän perustavaa laatua olevaa ihmis- ja perusoikeuttaan, oikeutta yksityiselämän suojaan.

Kuosman tietokirjassa ’Vakoilusta globaaliin urkintaan’ tarkastellaan niin vakoilua ja luvatonta tiedustelutoimintaa kuin viestiliikenteen globaalia massavalvontaakin. Kirjan tavoite on antaa lukijalle riittävät tiedot arvioida luvattoman tiedustelutoiminnan ja massaurkinnan ongelmia ja moraalia sekä nostaa tietoisuutta jokaiselle kuuluvien ihmis- ja perusoikeuksien sisällöstä.

Oikeus nauttia yksityiselämään ja perhe-elämään sekä kotiin ja kirjeenvaihtoon kohdistuvaa kunnioitusta on jokaiselle ihmisyksilölle kuuluva ihmisoikeus, joka on tunnustettu keskeisissä voimassa olevissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa (KP-sopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus). Oikeus nauttia yksityiselämän kunnioitusta tarkoittaa, että viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi (ks. esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kappale).

Oikeudella yksityiselämän suojaan on tarkoitettu turvata missä tahansa muodossa välitetyn luottamuksellisen viestin (kirje, puhelinsoitto, tekstiviesti, sähköpostiviesti jne) salaisuutta. Myös luottamukselliseksi tarkoitetun keskustelun kuunteleminen teknisin apuvälinein on kiellettyä puuttumista oikeuteen nauttia yksityiselämään kohdistuvaa kunnioitusta.

On selvää, että esimerkiksi NSA:n suorittama viestiliikenteen globaali massaurkinta (massavalvonta) merkitsee maailman kansalaisten rajoittamatonta ja sattumanvaraista valvontaa, joka räikeästi loukkaa heidän perustavaa laatua olevaa ihmisoikeuttaan ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten määräyksiä. Maailmankuulu rauhan- ja konfliktintutkija Johan Galtung onkin perustellusti kuvannut rajoittamatonta valvontaa ’uudeksi fasismiksi’.

”Uusi fasismi on omien ja muiden ihmisten rajoittamatonta valvontaa, (…). – Kaikkien sähköpostien tarkastamista ja jokaisen puhelun kuuntelemista tärkeämpää on se, että ihmiset uskovat näihin toimiin. Valvonta on sattumanvaraista eikä kohdistu pelkästään epäiltyihin. Näin ihmiset saadaan tuntemaan, että jokainen on mahdollinen epäilty. – Olemme nyt tilanteessa, jossa kidutusta pidetään tehostettuna kuulusteluna ja jossa on perustettu Guantánamon kaltaisia, keskitysleiriä muistuttavia vankileirejä ja poistettu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus. (…) Salailun verhoa raottavista, kuten Julian Assangesta, Bradley Manningista ja Edward Snowdenista, tehdään rikollisia” (Johan Galtung 18.7.2013).

George Orwellin nerokkaassa dystopiaromaanissa kuvataan Oseanian asukkaiden elämää seuraavasti: ”Ihmisten oli pakko elää (…) siinä uskossa, että heidän jokaista ääntään salakuunneltiin ja heidän jokaista liikettään tarkkailtiin ulkopuolelta, muulloin paitsi pimeän aikaan.” Entä miten elämä länsimaisessa ’demokraattisessa oikeusvaltiossa’ – oman aikamme globaalin massavakoilun oloissa – eroaa elämästä vuoden 1984 Oseaniassa? Vastaus: oman aikamme globaali massavakoilu ei lepää edes ’pimeän aikana’.
(Kirja sisältää muun ohella sellaisia tietoja, joita ei tähän mennessä ole julkaistu missään muussa suomenkielisessä tietokirjassa.)

Kuosman tietokirjan ’Vakilusta globaaliin urkintaan’ sisällysluettelo:
Lukijalle xii
1 Johdanto 1
1.1 Määritelmiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Echelon ja globaali massavakoilu . . . . . . 4
1.3 Vakoilu ja Suomen lainsäädäntö . . . . . . 6
1.4 Vakoilu ja ihmisoikeudet . . . . . . . . . . . 7
1.5 Uusi fasismi . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
2 Vakoilun vuosisata 14
2.1 Vakoilun ikiaikaisuus . . . . . . . . . . . . . 16
2.2 Moderni tiedustelu ja vakoilu . . . . . . . . 19
2.3 Rosenholtz-aineisto ja Tiitisen lista . . . . . 21
2.4 Ulkomaantiedustelupalvelujen toiminnasta 25
2.5 Tiedustelulajit . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
2.6 Vaikuttamisen ja tiedustelun kohteet vuonna
2020 (arvio) . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
2.7 Vakoilu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
2.8 Alpo Rusin tapaus . . . . . . . . . . . . . . 32
2.8.1 Alpo Rusin lista . . . . . . . . . . . . 38
2.9 Vakoojien käyttäminen . . . . . . . . . . . . 38
2.10 Sähkömagneettisten signaalien analysointi 41
2.10.1 Siepatun aineiston analysointi . . . 41
2.10.2 Kuuntelu paikan päällä . . . . . . . 42
2.11 Talousvakoilu . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
3 Globaali massavakoilu 46
3.1 UKUSA-sopimus . . . . . . . . . . . . . . . 46
3.2 Echelon . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
3.3 Päätelmiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
3.3.1 Tiedustelupalvelun harjoittaman
viestinnän kuuntelun yhdenmukaisuus
yksityisyyttä koskevan
perusoikeuden kanssa (Euroopan
ihmisoikeussopimuksen 8 artikla) . 60
3.3.2 Onko Euroopan unionin kansalaisilla
riittävä suoja tiedustelupalvelujen
toimintaa vastaan? . . . . . . . 61
4 Edward Snowden 63
4.1 Tapahtumahistoria . . . . . . . . . . . . . . 63
4.2 Tiedot globaalista massavakoilusta . . . . . 66
4.2.1 Muita tiedottajia . . . . . . . . . . . 75
4.3 Reaktioita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 78
5 Globaalinen viestisieppausjärjestelmä 80
5.1 Viestintävälineisiin käsiksi pääseminen . . 80
5.2 Radioaaltopohjainen viestintä . . . . . . . . 84
5.2.1 Geostationaarisen tietoliikennesatelliitin
kautta välitettävä viestintä . 86
5.2.2 Sieppausmahdollisuudet lentokoneista
ja laivoista käsin . . . . . . . . 86
5.2.3 Sieppausmahdollisuudet vakoilusatelliiteista
käsin . . . . . . . . . . . . 87
5.3 Siepatun viestinnän analysointi: suodattimien
käyttö . . . . . . . . . . . . . . . . . . 88
6 Satelliittiviestinnän tekniikka 92
6.1 Satelliittiyhteyden toimintaperiaate . . . . . 94
6.1.1 Signaalin kulku satelliittiviestintäyhteydessä
. . . . . . . . . . . . . 94
6.1.2 Taajuuksien jakaminen . . . . . . . . 95
6.1.3 Satelliittien peittoalueet . . . . . . . 96
6.1.4 Maa-asemille tarvittavat antennikoot 96
6.2 Tärkeimmät satelliittiviestintäjärjestelmät . 97
6.2.1 Maailmanlaajuiset satelliittijärjestelmät
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
6.2.2 Alueelliset satelliittijärjestelmät . . . 102
6.2.3 Kansalliset satelliittijärjestelmät . . . 103
6.2.4 Sotilastarkoituksiin harjoitettava satelliittiviestintä
. . . . . . . . . . . . 104
7 Globaalin viestisieppausjärjestelmän edellytykset
106
7.1 Tekniset ja maantieteelliset edellytykset . . 106
7.2 Poliittiset ja taloudelliset edellytykset . . . 107
7.3 Miten satelliittiviestinnän sieppausasema
tunnistetaan? . . . . . . . . . . . . . . . . . 110
7.4 Julkiset tiedot tunnetuista sieppausasemista 113
7.4.1 Intelsatin kehitys ja seurantaasemien
rakentaminen samanaikaisesti
. . . . . . . . . . . . . . . . . 114
7.4.2 Maailmanlaajuinen peitto viestintäsatelliitteja
kuuntelevien asemien
avulla . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
7.4.3 Asemien yksityiskohtainen esittely . 118
7.4.4 Yhteenveto . . . . . . . . . . . . . . 126
8 Vakoilu, globaali massaurkinta ja oikeus 128
8.1 Euroopan parlamentin päätöslauselma (Echelon)
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128
8.2 Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirja
(tehty 26.6.1945) . . . . . . . . . . . . . 147
8.2.1 Päätelmiä . . . . . . . . . . . . . . . 152
8.3 Suomen perustuslaki (731/1999) . . . . . . 154
9 Vakoilu ja Suomen rikoslaki 155
9.1 Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta . . 155
9.1.1 Maanpetosrikoksista (mukaan lukien
vakoilu ja luvaton tiedustelutoiminta)
. . . . . . . . . . . . . . . . 158
9.1.2 Yksityisyyden loukkaamisesta . . . 161
9.1.3 Tieto- ja viestintärikoksista . . . . . 163
10 Supervallan likaisista operaatioista 167
10.1 Esimerkkejä USA:n interventioista (aseellisista
väliintuloista) 1950-luvulta nykypäivään
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
10.2 Blumin salamurhaluettelo . . . . . . . . . . 174
11 Epilogi 181
Liite 1. Tiedusteluorganisaatioita 183
Liite 2. Henkilöitä, tapahtumia ym. 210
Lähteet ja kirjallisuus 222

Valtiollinen terrorismi on todellakin ilmiö, joka ansaitsee oman ”virtensä”. Onneksi emme vaella enää synkässä umpikorvessa, kiitos Hannu Yli-Karjanmaan ja hänen 456-sivuisen tietokirjansa ’Valtiot ja terrorismi : katsaus propagandan luomien kulissien taakse’ (2008). Kirjassa käsitellään muun ohella seuraavia aihepiirejä: terrorismin määritelmistä ja lajeista, islamistitaistelijat valtioitten apuvoimana, Venäjän ja Tšetšenian konflikti, sota Libyaa vastaan, kylmän sodan aikainen terrorismi Länsi-Euroopassa, terrorismi Yhdysvalloissa.

Kirja sisältää tietoja myös Naton salaisista stay behind –armeijoista.

Näytteeksi vain yksi katkelma Yli-Karjanmaan tietokirjasta: ”Allan Francovichin dokumenttifilmi The Maltese Double Cross on kenties paras tutkivan journalismin esitys Lockerbien attentaatista. Filmi valmistui vuonna 1994, ja se oli määrä esittää Lontoon filmifestivaaleilla, mutta hieman ennen sen esittäminen peruttiin ilmeisesti oikeusjutun pelossa. Filmin tekijöitä ja esittäjiä on uhkailtu ja filmin levitys Yhdysvalloissa on onnistuttu estämään. Britannian Channel 4 esitti filmin lopulta 11.5.1998 ja YLE:n dokumenttiprojekti 9.12.1998. Elokuvan voi katsoa osoitteessa video.google.com/

Francovich oli aiemmin tehnyt dokumenttielokuvia CIA:n salaisista operaatioista. Hänen edellinen merkittävä teoksensa vuodelta 1992 oli kolmeosainen filmi Naton salaisista stay behind -armeijoista nimeltään Gladio. Francovich kuoli epämääräisissä olosuhteissa 24.4.1997 Houstonin lentokentän tullissa virallisen tiedon mukaan sydänkohtaukseen. Francovich oli saapunut Yhdysvaltoihin uusimman projektinsa takia, joka selvitteli Olof Palmen murhaa. Francovich oli saanut lähteiltään Palmen murhaajan nimen ja osoitteen, ja hän oli matkalla etsimään miestä, joka oli hänen mukaansa CIA:n kouluttama entinen shaahin salaisen poliisin Savakin ammattitappaja. Murhan järjesti huippusalainen järjestö Naton sisällä, mikä viitannee juuri Naton stay behind -verkostoihin.”