Rakenteellisen korruption hintalappu: 2500 miljoonaa vuodessa

änä vuonna tulee 10 vuotta täyteen siitä, kun Kemira GrowHow myytiin norjalaiselle kivennäislannoitteiden markkinajohtajalle Yaralle. Suurin ristiriita ei edes liittynyt ennätyksellisen alhaiseen myyntihintaan (207 miljoonaa) vaan siihen, että samalla luovutettiin (käytännössä ilmaiseksi) Siilinjärven ja Soklin malmivarat (nykyarvo n. 17 miljardia) kokonaan Yaralle.

Röyhkeällä rakennekorruptiolla ja poliittisella päätösvallalla annettiin Suomen luonnonvaroja ilmaiseksi pois, ja maksutaakka jätettiin seuraaville sukupolville. Suomen ”juhlavuoden” kunniaksi haluan eritellä kolme poliittista päätöstä, joiden vaikutukset ovat katastrofaalisia Suomen kansantaloudelle ja tuleville sukupolville. Samalla tulee selväksi, että rakennekorruptio on muuttunut vain entistä röyhkeämmäksi.

1 – Kemira GrowHow
Johdanto
Oletteko huomanneet, että ostovoimanne hupenee joka vuosi enemmän ja enemmän? Ruoka on kallistunut huomattavasti vuodesta 2008 lähtien. Syy siihen ei ole maailmantalouden muutos, vaan puhtaasti poliittinen: rakennekorruptio.

Tapaus
Kemira GrowHow:n myynti

Lyhyt tausta
Vuonna 1994 Kemiran liiketoimintayksiköt yhtiöitettiin ja lannoiteliiketoiminnan nimeksi tuli Kemira Agro, joka vuonna 2004 irrottautui emoyhtiöstä ja muutti nimensä Kemira GrowHow:ksi listautuen samalla Helsingin pörssiin. Vuonna 2007 yhtiö myyntiin Yaralle.

Lyhyt kuvaus tapauksesta
Kemiran lannoitetehdasta yritettiin myydä jo Kemira Agro:n aikana, mutta hanke kaatui eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan vastustukseen vuonna 2003, koska yhtiö oli vielä valtion (enemmistö)omistama. Tämän vuoksi yhtiö irrotettiin emoyhtiöstä ja luotiin vuonna 2004 oma osakeyhtiö – Kemira GrowHow Oy. Nyt ei lain mukaan enää tarvittu eduskunnan hyväksyntää myynnille.

Liityessään EU:hun Suomi sai poikkeusluvan lannoitteiden ”puhtaudessa”: Suomessa ei saa myydä lannoitteita, joissa on enemmän kuin 30 milligrammaa kadmiumia fosforikilossa. Muissa EU-maissa fosforilannoitteiden kadmiumpitoisuus on keskimäärin 138 milligrammaa. Ennen myyntiä hallitus tiukensi ehtoja entisestään (fosforilannoitteissa rajoitettiin kadmiumin määrää siten, että ainoastaan Soklin kaivos täytti vaadittavat ehdot), mikä takasi Kemira GrowHow:lle (ja myöhemmin Yaralle) käytännössä monopoliaseman lannoitteiden myynnissä. Siten myöskin ulkomaalaisten lannoitteiden tuonti Suomeen oli käytännössä mahdotonta.

Kilpailuvirasto ei vastustanut kauppaa, sillä se ei saanut tietää kaikkia yksityiskohtia kaupasta. Täten myöskin Euroopan kilpailuvirasto näytti kaupalle peukkua. Myöhemmin Maa- ja Metsätaloustuottajain keskusliitto (MTK) valitti Yarasta Kilpailu- ja kuluttajavirstolle markkina-aseman väärinkäytöstä.

Itse valtionosuus myytiin 207 miljoonalla, ja myynnin kokonaishinnaksi muodostui 690 miljoonaa. Yhtiön arvoksi oli arvioitu 870 miljoona, joten pelkästään myyntihetkellä valtio myi tahallaan alihintaan. Tämän lisäksi Yara sai Siilinjärven lisäksi käyttöoikeuden Soklin fosfaattikaivokseen. GrowHow:n silloisen pääjohtajan arvion mukaan kaivoksen arvo vuonna 2007 oli 14 miljardia eli nykyhinnoissa (inflaatiolaskurilla) 17 miljardia. Itse kaivoksen arvoa ei laskettu olenkaan yhtiökaupassa, joten se annettiin käytännössä ilmaiseksi Yaralle.

Monopoliaseman takia lannoitteiden hintakehitys on ollut Suomessa paikoittain yli 40 prosenttiyksikköä suurempi kuin muissa maissa. Tämä kulunlisäys lisätään suoraan ruuan hintaan, ja sitä maksaa kuluttaja. Samalla maatalousyrittäjän kustannukset nousevat huomattavasti ja yhä useammat ovat riippuvaisia maataloustuista. Viljelijöiden ahdinkoa on myös lisännyt se, että myös muut tuotantopanokset, kuten energia, rehut ja koneet, ovat kallistuneet.

Muuta huomioitavaa
GrowHow myytiin hetkellä, jolloin maailmanmarkkinat antoivat osviittaa siitä, että ruuan hinta tulee kallistumaan. Pienet sadot ja viljavarastot, ruoan käyttö biopolttoaineeksi ja Aasian kasvava kysyntä olivat kiihdyttäneet ruoan hinnan nousun maailmalla jo silloin, kun valtio teki Yaran kanssa kauppoja GrowHow:sta. Lannoitteiden hinnat seuraavat ruoan hintaa. Yaran johtajia on tuomittu törkeästä lahjonnasta vuosina 2004–2009 (jolloin kauppa tapahtui). Oikeudenkäynti on edelleen kesken, mutta on hyvin todennäköistä, että myös korruptio on vaikuttanut Suomen päätöksiin. Yara myöskään ei julkista lannoitteiden myyntihintoja.

On huomioittavaa, että maailmassa ei ole juuri yhtään fosforikertymää, jossa kadmiumin määrä on niin pieni kuin Soklissa. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa Suomen Soklin kaivos voisi olla ainutkertainen koko maailmassa. Laskennallisesti on vaikea arvioida, kuinka arvokas se olisi tulevaisuudessa, mutta kymmenien vuosien päästä näin puhtaan fosforikertymän arvo voisi hyvinkin olla sadoissa miljardeissa.

Kansantalouden laskelmallinen tappio
Lannoitteiden volyymi 640 000 tonnia / vuosi (linkki)
Lannoitteiden hinta (2017) n. 440e /tonni (linkki 1 , linkki 2)
Keskimääräinen ”ylimääräinen” hintakehitys 40 % (lähde)
Vuosittainen lannoitemenot 640 000 x 440 e = n. 280 M

Lannoitteiden ”ylihinta” vuodessa 0,4 x 280 = n. 110 M (menetys 2007–2017 = 1 110 M)

Soklin kaivoksen menetys n. 17 000 M (luku kasvaa joka vuosi)

KOKONAISMENETYS (2007–2017) = n. 18 110 miljoonaa euroa
¤

”Päähenkilöt”
Pääministeri : Matti Vanhanen (kesk.)
Maatalousministeri: Juha Korkeaoja (kesk.)
Elinkeinoministeri: Mauri Pekkarinen (kesk.)
Omistajaohjausministeri : Jyri Häkämies (kok.)

Huom. ”Päähenkilöillä” tarkoitetaan tässä samoin kuin jatkossa henkilöitä, jotka olivat hallituksessa tai yhtiöiden/järjestöjen johtoportaissa kun kauppoja solmittiin. Tarkoitus ei ole väittää, että luetellut henkilöt olisivat per se syyllisiä kauppoihin.1

2 – Digita Oy
Johdanto
Oletteko miettineet, miksi kaupallisilta kanavilta tulee niin paljon mainoksia koko ajan? Entäpä miksi Yle vapisee hallituksen edessä, kun puhutaan mahdollisesta vero-oikeuden kumoamisesta? Yleisesti: miksi TV- ja radiotarjonta on tupaten täynnä tuotesijoittelua ja reality-sarjoja ajankohtaisohjelmien sijaan? Osittain vastaus lienee se, että joka vuosi tv-yhtiöt joutuvat maksamaan olemassaolostaan noin 90 miljoonaa euroa ulkomaalaisille sijoitusyhtiöille. Siis 90 miljoonaa, joka olisi muuten käytetty tv- ja radiotarjonnan laadun ja asiakasviihtyvyyden parantamiseen. Ylen kohdalla 90 miljoonaan sisältyy sinunkin vero-osuutesi.

Tapaus
Digita Oy:n yhtiöittäminen

Lyhyt tausta
Ylen Jakelutekniikka hallinnoi maanpäällisiä radio- ja tv-verkkoja (ja myöhemmin mobiili-tv-verkkoja) lähetysasemineen ja mastoineen. Vuonna 1999 se yhtiöitettiin, jolloin Ylen omistusosuus oli 100 % ja nimeksi tuli Digita. Tämän jälkeen omistus on vaihtunut tiheään tahtiin ranskalaisesta France Télécomista (jolle myönnettiin 100 prosentin myyntioptio ja 90 prosentin osto-optio) Texas Pacific Groupin kautta aina nykyiseen australialaiseen sijoitusyhtiöön First State Investmentiin (FSI).

Lyhyt kuvaus tapauksesta
Martti Asikaisen blogista saa erittäin hyvän ja selkeän selonteon tapauksesta. Itse en osaisi pukea asiaa sanoiksi yhtä hyvin kuin hän. Seuraavassa lainaan suoraan hänen tekstiään:

”Digita Oy on entinen YLE:n Jakelutekniikka, joka yhtiöitettiin Ylen kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi vuonna 1999. Käytännössä yhtiö hallinoi Suomen maanpäällisiä radio-, tv- ja mobiili-tv-verkkoja lähetysasemineen ja mastoineen. Joulukuussa vuonna 2000 kaikki kuitenkin muuttui, kun Ylen hallintoneuvosto päätti myydä 49 prosenttia Digitan osakkeista TDF-konsernille, joka oli vielä tuolloin ranskalaisen France Télécomin omistuksissa. Kauppaan oli ovelasti sisällytetty myyntioptio kaikista osakkeista ja osto-optio 90 prosenttiin saakka. Pari vuotta myöhemmin Yle päätyi myymään osakkeista 41 prosenttia lisää ja tammikuussa 2005 saivat lähteä loputkin osakkeista. Kaikkiaan Yle sai Digitan myynnistä 260 miljoonaa euroa, jotka yhtiö keskitti television ja radion digitalisointiin. Suomalaiset tarvitsivat todella kipeästi digi-TV:tä.

Tänä päivänä valtiorahoitteinen Yle maksaa jakeluverkon käytöstä vuosittain liki 50 miljoonaa euroa vuokraa. Käyttökustannukset Suomessa ovat tuplasti yhtä suuret kuin esimerkiksi läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa. Nykyään Digita Oy:n omistaa australialainen First State Investments -infrastruktuurirahasto. Täydellisen monopolin omaava yhtiö käärii Suomesta noin 40 % liikevoittoa, josta yli puolet tulee suoraan veronmaksajien kukkarosta. Valtion saama kauppahinta on tähän mennessä maksettu jo moninkertaisesti takaisin.”

Jatkan itse tästä. Kaikken kaikkiaan valtio sai noin 300 miljoonaa Digita Oy:n myynnistä. Digitan voittoprosentti on luonnollisesti lain vaatimalla kipukynnyksellä, mutta toteutunut veroprosentti lienee 5–10% luokassa. Yhtiö käyttää tehokkaasti verosuunnittelua, jossa lainataan emoyhtiöltä sen verran, että lainan korkokulut juuri ja juuri ylittävät liikevoiton määrän. Väliyhtiönä Digita käyttää luxemburgilaista holding-yhtiötä.*

*Esimerkiksi jos voittoja on 10 M, emoyhtiö lainaa 100M 12 % (yli 10 %) korolla, jolloin lopulliseksi tulokseksi kirjataan -2 M eli tappio. Silloin yhtiön ei tarvitse maksaa yhteisöveroa.

Muuta huomioitavaa
Ylen ”ylin” johto on hallintoneuvosto, johon kuuluu 21 eduskunnan poliittisin perustein valitsemaa jäsentä. Sen päätökset ovatkin viime kädessä hyvin poliittisia.

Ylen lisäksi myös kaupalliset kanavat joutuvat maksamaan ylihintaa (tosin eivät KHO:n mielestä) lähetysoikeuksista, ja kustannusten takia ne joutuvat turvautumaan yhä enemmän mainostuloihin. Mainittakoon, että Digita (ja Kemira GrowHow) myytiin nousukauden aikana ilman minkäänlaista ulkoista painetta tai liiketoiminnallista strategiaa.

Nykyinen pääomistaja FSI on myös Carunan (Fortumin) pääomistaja.

Se, että digiverkoston lähetyslupien myöntäminen ei ole oman valtion ei hallussa, on poikkeuksellista koko Euroopassa. Ainoastaan Unkarissa on vastaavanlainen tilanne. Kaikissa muissa Pohjoismaissa koko maan kattava maanpäällinen tv- ja radioverkko on edelleen joko suoraan valtion tai valtion hallitseman yhtiön omistuksessa.

Digita Oy käyttää aktiivisesti verosuunnittelua – jotain, mitä nähdään myös toisessa FSI:n hallinoimassa yhtiössä: Carunassa.

On omitusta, että valtio on suostunut myymään tv- ja radioverkkonsa ulkopuoliselle yhtiölle sekä pönkittämään samalla sen monopoliasemaa.

Kansantalouden laskennallinen tappio
Liikevoitto 180 M (lähde)
Toteutunut veroaste 6,4 % (0,064) (lähde)
Yhteisöveroaste 20 % (0,20)
Mediayhtiöiden maksama keskimääräinen määrä Digitalle vuodessa n. 90M (lähde)
Monopolin aiheuttama keskimääräinen ”ylihinta” 50% (0,5) (lähde)

Mediayhtiöiden maksama ”ylihinta” vuodessa 90 X 0.5 = n. 45 M

Verotappio vuodessa 180 x (0,20-0.064) = n. 25 M

KOKONAISMENETYS (1999–2017) = n. 1 260 miljoonaa euroa
¤

”Päähenkilöt”
Pääministeri: Paavo Lipponen (SDP) / Matti Vanhanen (kesk.)
Yleisradion toimitusjohtaja: Aarne Wessberg
Liikenne- ja viestintäministeri: Olli-Pekka Heinonen (kok.)
Omistajaohjausministeri: Erkki Tuomioja (SDP) / Mauri Pekkarinen (kesk.)

3 – Caruna Suomi Oy
Johdanto
Digitan ja Kemiran tapaukset osoittavat, millainen kultakaivos yhtiöittäminen voi olla sijoitusyhtiölle, jos lainsäädäntö on sopivasti valmiiksi pedattu turvaamaan yhtiön monopoliasema ja siten tekemään valtion asukkaista maksajaosapuolen. Sama kaava toistui Carunan yhteydessä, jossa kuluttajilta perittiin ylisuuria maksuja, mutta yhteisöveroa ei taaskaan maksettu Suomeen.

Tapaus
Fortumin yhtiöittäminen

Lyhyt tausta
Fortum sähkönsiirto (josta tuli myöhemmin Caruna Suomi) keskittyy sähkön siirtoon. Sillä oli noin 600 000 asiakasta ja 20 prosentin markkinaosuus. Yhtiö oli Suomen suurin sähkönsiirtomonopoli. Joulukuussa 2014 yhtiö myytiin myyntiä varten perustetulle yhtiölle Suomi Power Networkille (SPN). SPN:n osinkojako oli seuraavanlainen: 20 % Keva ja Elo (eläkerahastot) , 40 % Borealis Infrastructure Management (BIM) ja 40 % First State Investment (FSI). 20 prosentin valtionosuus oli osakeyhtiölain vaatima suomalaisomistus, jotta kauppa ylipäätänsä voitiin tehdä.

Lyhyt kuvaus tapauksesta
Carunan tapaus on niin poliittisesti sotkuinen ja monimutkainen, että sen avaamiseen menisi monta sivua. Mukana on poliittista ajojahtia, suljettujen ovien takana tehtyjä kauppoja ja ”yllätyksellisiä” eläkkeellejäämisiä ja virkanimityksiä kauppojen jälkeen. Martti Asikainen on (jälleen) tehnyt erinomaisen selonteon tapauksesta ja siihen kannattaa tutustua. Hän erittelee tapahtumaketjun ja ”päätoimijat” yksityiskohtaisesti ja systemaattisesti aina vuodesta 2013 tähän päivään asti. Tässä linkki hänen kirjoitukseensa.

Muuta huomioitavaa
Lyhyesti voisin todeta, että Fortum myytiin aikana, jolloin sen liiketoiminta oli erittäin kannattavaa. Ostajaosapuolena toimii mm. Digita Oy:n ja Finngrid Oy:n tapauksesta tunnetut FSI ja BIM, minkä olisi jo pitänyt olla varoitusmerkki siitä, mitä valtiontaloudelle voi käydä. Kataisen hallitus ei halunut tuoda myyntiä eduskunnan käsittelyyn lainkaan, ja se solmittiin salaa. Vaikutti siltä, että myyntiä vastustavat henkilöt savustettiin joko median (ajojahdin) kautta tai lahjonnalla (ei todistettu) pois kuvioista.

Myynnin jälkeen Katainen lähti Brysseliin, kaupan myötäilijöitä nimitettiin korkeisiin virkoihin ja osa kauppojen osapuolista jäi bonuksineen eläkkeelle.

Caruna harjoittaa Digitan tavoin agressiviistä verosuunittelua, ja voittoprosentit lähestyvät osin 50:tä prosenttia.

Kansantalouden laskennallinen tappio
Liikevoitto 55M (lähde)
Toteutunut veroaste 1,6 % (0,016) (lähde)
Yhteisöveroaste 20 % (0,20)
(Monopolin aiheuttama keskimääräinen sähkönsiiron ”ylihinta” 30 % (0,30) (Lähde 1, Lähde 2) Tämän olen ottanut pois varsinaisesta laskelmasta, koska Caruna perustelee hinnankorotusta 200 M verkkoinvestoinnilla.)

Verotappio vuodessa 55 x (0.20-0.016) = n. 10M

KOKONAISMENETYS (2014–2017) = n. 30 miljoonaa euroa

(Carunan liikevaihto on ollut yli 200 miljoonaa euroa vuodessa, josta osa investoidaan suoraan uuteen verkkorakennushankkeeseen ja osa menee korkokuluihin sisäisistä lainoista. Hinnankorotuksia sähkönsiirroissa perustellaan investoinneilla. Tämän vuoksi liikevoiton määrä pienenee. Tästä johtuen voidaan ajatella, että kansantaloudellinen ”tappio” on paljon suurempi kuin mitä luvut kertovat. Sähköverkon ulkoistaminen on erittäin suuri menetys ja riski valtiolle.)
¤

”Päähenkilöt”
Pääministeri: Jyrki Katainen (kok.)
Fortumin toimitusjohtaja: Tapio Kuula
Omistajaohjausministeri : Pekka Haavisto (vihr.)

Martti Asikaisen blogikirjoituksesta saa tietoa muistakin huomion arvoisista henkilöistä.
¤

Lopputeksti ja kunniamaininnat
Edellä käsitellyistä Kemiran ja Digitan tapaukset aiheuttavat ylivoimaisesti suurimman ”lommon” kansantalouteen. Jos otetaan huomioon muitakin mahdollisia tapauksia (mm. Soneran umts-matkapuhelinverkkotoimilupakaupat, Olkiluoto 3, Finnavian johdannaiskaupat, Destia, Länsimetro, tuulivoimaloiden syöttötariffit ja muu sääntelypolitiikka, Talvivaara, Kreikan ja Espanjan tuet (joista vain viisi prosenttia on mennyt varsinaisiin tukiin), niin fiktiiviseksi keskihinnaksi, minkä kansantalous nykyisellään menettää, voidaan asettaa 2,5 miljardia euroa vuodessa.

Yllä oleva antaa perusteita ajatella, että yhtiöittämisestä voi tulla tulevaisuudessa trendi. On oltava tarkkana siitä, mitä kulissien takana tapahtuu. Varsinkin, jos vaikutusvaltaiset ihmiset ovat jäämässä eläkkeelle, sillä he voivat jättää jälkeensä aikamoisen taakan seuraaville sukupolville.

Suomen rakenteellinen korruptio ei ilmene ruskeina kirjakuoreina taikka tilisiirtoina, vaan palveluiden ja positioiden vaihtona aina vaalikampanjasta ministerinvirkaan asti.

On muistettava, että kannattomattomien yhtiöiden yhtiöittäminen ei ole missään tapauksessa väärin. Mutta Kemira, Digita ja Fortum olivat myyntihetkellä voitollisia, ja osinkojen tuotto olisi ollut moninkertainen myyntivoittoon verrattuna. On myös varottava sitä, että julkisista palveluista tehdään ”väkisin” kannattamattomia yhtiöittämisen vuoksi.

* * *
Viite
(1) Sopimusoikeus näinkin laajoissa kaupoissa sisältää valtavasti pieniä porsaanreikiä, jotka ovat ostajan puolella, ja se on luonnollista. Tämä on yksi syy siihen, että valtion omistamien yhtiöiden myynnissä laki edellyttää, että asia käydään eduskunnassa läpi asiantuntijaryhmissä. Politiikka on viime kädessä lobbaamista, ja harvoin ministerit ovat jokaisen lobbauksen kohteena olevan asian tuntijoita, eikä heillä ole aikaa lukea tuhatsivuisia sopimuksia tarkasti. Yleensä he saavat tiivistetyn tietopaketin, jossa porsaanreiät voidaan jättää sopivasti kertomatta.

Muitakin temppuja on käytettävissä. Esimerkiksi Jyrki Katainen odotti, että molemmat omistajaohjausministerit olivat työmatkalla (jolloin päätösvaltaa siirtyi hänelle), ennen kuin totesi, että Caruna-kauppaa ei käsitellä eduskunnassa ollenkaan. Ennen jokaista kauppaa lainsäädäntöä on muutettu niin, että sillä on turvattu joko agressiivisen verosuunnittelun mahdollisuus tai käytännössä monopoliasema sääntelyn kautta. Tämä on puhdasta lobbausta ja näitä asioita on vaikea nähdä etukäteen, ellei ole alan asiantuntija. Tästä herää väistämättä kysymys, pitäisikö omistajaohjausministerin virka täyttää poliittisin perustein vai olisiko asiantuntijoista koostuva työryhmä parempi vaihtoehto.

Myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston passiivisuutta voi ihmetellä. On omituista, että KKV ottaa jyrkästi kantaa ja tuomitsee, jos tapahtuu pienikin markkinahäiriö, mutta niissä tapauksissa, joissa valtion kokonaisvaltainen etu olisi kyseessä, ollaan hiljaa. Tosin KKV toimii enemmänkin jälki- kuin ennaltaehkäisevästi, sillä se reagoi yleensä valituksiin. Jos niitä ei tule, se toimii harvoin.

Tiivistäen: en syytä niinkään yksittäisiä ministereitä kuin ”maan tapaa” päättää pienissä piireissä ohi asiantuntijaryhmien asioista, jotka tulevat koskettamaan tulevia sukupolvia niin hyvässä kuin pahassa. Politiikan kentällä horisontin pituus on 4 vuotta, kun taas ”oikeassa maailmassa” kyse on ihmisten elämästä ja kokonaisista sukupolvista. Koko kansan edun turvaamiseksi tällaisissa asioissa tarvitaan yhteistyötä yli puoluerajojen ja vaalikausien.

vastavalkea.fi/2017/04/26/rakenteellisen-korruption-hintalappu-2500-miljoonaa-vuodessa/

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish what people are sending to me.