Poliisi valehtelee aina ja salaa omia rikoksiaan.

Oletteko koskaan nähneet poliisin pahoittelevan töppäilyään?
En ole minäkään.

Rikoskomisario Heikki Sandberg on päättänyt estää esitutkinnan helsinkiläisten syyttäjien osuudesta todisteiden väärentämiseen. Koska ainakin kihlakunnansyyttäjät Juha-Mikko Hämäläinen ja Kimmo A. Virtanen todistetusti ovat käyttäneet väärennetyiksi tietämiään todisteita, koska väärennösten käyttäminen on rikos siinä kuin väärennösten valmistaminenkin, oli odotettavissa että Sandberg estää rikosten tutkinnan. 1)
Ennakoin tätä jo 13.9.2017 nettiartikkelissani ”Poliisin terrorin alla”. 2)
Juuri näin toimii poliisien ja syyttäjien toisilleen takaama syytesuoja, ja todisteiden ynnä muiden asiakirjojen väärentäminen tunnetusti on valtakunnansyyttäjänviraston erityisessä suojeluksessa. Sitä on suosinut muun muassa määräaikaisena valtakunnansyyttäjänä nyt toimiva Raija Toiviainen.
En kuitenkaan vielä kerro, mitä perusteluja Sandberg on päätökseensä runoillut. En tiedä niitä, en nimittäin ole saanut päätöstä.
Poliisihallitukselta sain jo hyvän aikaa sitten tiedon, että Sandberg on päättänyt painaa syyttäjien rikokset villaisella. Odottelin, milloin herra rikoskomisario suvaitsee lähettää päätöksen. Juttu kun minua hieman sivuaa. Satun olemaan asianomistaja.
Viime perjantaina kyllästyin, ja lähetin Sandbergille sähköpostin, vaatien päätöksen välitöntä toimittamista. Mukaan laitoin paperipostin ja sähköpostin osoitteet.
Sandberg vastasi näin (korostus MN):

”Hei!
Asiakirjatilauksenne on tänään otettu vastaan. Aikaisemmin sama teille lähetetty päätös palautui takaisin antamastanneMuseokadun osoitteesta. Hyvä kun nyt saimme oikean postiosoitteen.
T. Heikki Sandberg ”

Herra Sandberg siis suvaitsee väittää minun varustaneen rikosilmoitukseni kohta kymmenen vuotta vanhalla osoitteella. Miksiköhän minä sellaista olisin tehnyt?
Tietenkin rikosilmoituksessa on oikea osoite. Sekä paperiselle että sähköiselle postille. Kuten Sandberg erinomaisen hyvin tietää.
Rikoskomisario Heikki Sandberg siis valehtelee.
Minkä tahansa muun ammattikunnan edustaja olisi vastannut tyyliin:
”Pahoittelut! Olemme vahingossa lähettäneet asiakirjan väärään osoitteeseen.”
Ei poliisi. Ei koskaan.
Kun poliisi töppää, kansalainen valehdellaan syylliseksi.
Aina. Automaattisesti.
Heikki Sandberg ei välttämättä ole uhrannut asialle ajatustakaan. Todettuaan lähettäneensä paperit väärään osoitteeseen, hän ehkä on automaattisesti päättänyt ”se itse antoi meille väärän osoitteen”.
Tällainen valehtelu on poliiseilla selkäytimessä.
Tässä kuten muutoinkaan poliisia ei vähääkään kiinnosta mikä on totta. Poliisia kiinnostaa vain, ettei poliisi koskaan tee vähäisintäkään virhettä, töppää, tunaroi.
Kun poliisi kuitenkin töppää, tunaroi ja tekee rikoksia, syyllinen on aina joku muu, tai sitten töppäys, tunarointi, rikos valehdellaan koskaan tapahtumattomaksi.
Aina. Automaattisesti.
Tähän pakkomielteiseen valehteluun perustuu osaltaan harhakäsitys nuhteettomasta poliisista. Valehtelu ei siis ole pelkkää luonnevikaisuutta, vaan sillä on poliittinen tavoite ja tarkoitus.

On vielä toinenkin mahdollisuus. Ehkä rikoskomisario Heikki Sandberg lähetti päätöksensä aivan harkitusti ja tahallaan väärään osoitteeseen.
Tätä tukee se, että oikean osoitteen hän olisi saanut vaivatta, suoraan rikosilmoituksesta. Väärän osoitteen sepittämiseen hän on joutunut näkemään ylimääräistä vaivaa ja kuluttamaan ylimääräistä aikaa.
Heikki Sandberg on tiennyt, että päätöksensä estää väärentäjien rikosten tutkinta tulee korkealla todennäköisyydellä johtamaan vastatoimiin. Hän on ehkä halunnut pelata aikaa lähettämällä paperit väärään osoitteeseen.
Tyhmää, mutta tyhmyys on poliisissa suosittu ominaisuus ja epärehellisyys elinehto.

Tästä nouseva pääkysymys kuuluu: kun poliisi valehtelee näin pienissäkin asioissa, joissa valehtelulla ei voita mitään, miksi pitäisi uskoa sen puhuvan totta todella tärkeissä kymyksissä?

LÄHTEITÄ JA LISÄTIETOJA:

1) Rikoslain 15:7, todistusaineiston vääristeleminen (korostus tässä):
”Joka saadakseen syyttömän tuomituksi rangaistukseen tai muuten toista vahingoittaakseen kätkee, hävittää, turmelee, muuntaa tai muuten vääristää tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa todisteena tarpeellisen esineen, asiakirjan tai muun todisteen, jolla hänen tietensä on merkitystä asiassa, on tuomittava todistusaineiston vääristelemisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Todistusaineiston vääristelemisestä tuomitaan myös se, joka 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa antaa perättömäksi tai vääristellyksi tietämänsä todisteen käytettäväksi tai itse käyttää sitä harhauttavalla tavalla tuomioistuimessa tai rikosasian esitutkinnassa.”

Rikoslain 15:8, törkeä todistusaineiston vääristeleminen: 
”Jos todistusaineiston vääristelemisessä
1) aiheutetaan vakava vaara, että syytön tuomitaan vankeuteen tai muuhun ankaraan seuraamukseen,
2) rikoksen kohteena on erityisen merkityksellinen todiste tai
3) rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti ja
rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä todistusaineiston vääristelemisestä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.”

2) www.mikkoniskasaari.fi/node/250

Lähde:

www.mikkoniskasaari.fi/node/254

www.mikkoniskasaari.fi/

poliisirikollisena.wordpress.com/

www.youtube.com/watch?v=PtwzVb-2S-E

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish what people are sending to me.