Sinulle, joka vielä nukut maailman tapahtumista. Elämäsi ei enää koskaan palaa ennalleen.

En usko, että sinä koet nukkuvasi. Uni vaatii, että joskus herää. Pikemminkin uskon, että sinä luulet eläväsi rauhallista ja miellyttävää elämää, ja että sinä ansaitset sen. Sinä et ehkä usko, mutta joskus voin todella kadehtia sinua. Nukut edelleen hyvin ja levollisesti etkä anna sen häiritä, miltä maailma näyttää ympärilläsi. Voit hyvin.

Luultavasti elät melko onnellista elämää, vaikka joskus hämärästi aistit, että jokin hiertää. Et vain tiedä mikä, eikä se hierrä niin pahasti ettet voisi enimmäkseen ajatella jotain muuta, esimerkiksi mitä syöt päivälliseksi ja mitä ohjelmia aiot katsella televisiosta illalla.

Minulta on mennyt useita vuosia kirjoittaa tämä kirje sinulle. Olen ajatellut sinua koko ajan. Ajattelen sinua usein. Yritän ymmärtää, miten ajattelet. Kaiken avainhan on ymmärtää. Ei automaattisesti siinä merkityksessä, että “hyväksyy”, vaan ymmärtää kuten “käsittää”. Se on vaikeaa, mutta älä epäile, ettenkö todella yrittäisi!

Tietoisuus tekee ihmisestä vapaan, mutta voi olla raskas kantaa

Tietoisuus tekee ihmisestä vapaan, mutta voi samalla olla raskas kantaa, koska se dramaattisesti kutistaa illuusion tilaa. Ehkä sinä tunnet sen ja haluat suojella maailmaasi niin kauan kuin voit?

Hallinta on sinulla. Joskus elämässäsi olet tehnyt päätöksen, että se olet sinä eikä kukaan muu joka päättää, mitä tietoja otat vastaan. Tästä näkökulmasta valitset käsityksesi, seulot ja torjut tietolähteesi, valitset huolellisesti sosiaaliset yhteytesi ja ihmiset joita kuuntelet.

Sinulle on niin itsestään selvää, että harvoin tai et koskaan mieti sitä, että mahdollisesti jäät jostain paitsi. Päämääräsi on selvä: jos tiedolle on jokin peruste maailmassasi, sen ei saa koskea mitään negatiivista. Haluat tuntea olosi turvalliseksi ja mukavaksi. Se on ensisijainen tavoitteesi.

Joskus kuulen sinun sanovan: “Onhan meillä kaikki hyvin?”

Olet hyvin koulutettu. Olet yksi niistä, joilla on ollut onni voida korjata edistyksen hedelmät, joka luonnehtii vuosikymmeniä 1960-luvulta ja siitä eteenpäin kun kaikki meni ylöspäin. Kun kaikki oli keskeytymätöntä menestystä, tulevaisuudentoivoa ja optimismia.

Korkeakoulutus tuli kaikkien saataville, ja vanhempasi, jotka eivät voineet unelmoida enemmästä kuin kansakoulusta, omasta puolestaan halusivat, että sinä opiskelisit yliopistossa, jotta sinä, toisin kuin he, pääsisit johonkin elämässäsi.

Sinä teit sen. Sait hyvän työn ja loit uran. Sait useita menestyksekkäitä vuosia ansiokkaissa tehtävissä. Ostit auton ja rivitalonpätkän. Lähdet lomalle ulkomaille ja otat aurinkoa Playa del Inglésissä. Sinulla on siihen varaa. Sinulla on hyvä elämä, eikä mitään puutu. Joskus kuulen sinun sanovan, juuri sen: “Onhan meillä kaikki hyvin?”

Se, mitä itse asiassa haluat, on vahvistus

Kysymys on retorinen. Se mitä itse asiassa haluat, on vahvistus sille, että kaikki on hyvin. Silloin lämmin ja mukava tunne leviää kroppaasi, ja ajattelet, että on joka tapauksessa hienoa, että on vielä järkeviä ihmisiä kuten sinä, jotka ymmärtävät, että Ruotsissa on kaikki hyvin.

Kysymyksesi osoittaa, ettet mielellään halua kuulla vastaväitteitä. Sinä haet vahvistusta. Kun olet päättänyt, että sinulla on kaikki hyvin, se tarkoittaa myös sitä, että sinä ja lähiympäristösi ja miten teillä menee, muodostavat itsestäänselvän keskuksen maailmankuvassasi. Ilman, että olisit tarkemmin pohdiskellut sitä, olette ikään kuin yleismaailmallisen hyvinvoinnin mitta.

Se mikä on tämän keskuksen ulkopuolella, ei koske sinua.

Intellektuellina olet luonut suodattimen

Olet intellektuelli ihminen, sinulla ei ole mitään ongelmaa abstraktin ymmärtämisen suhteen siitä, miten asiat ovat. Intellektuellina olet luonut suodattimen sinun ja sen välille, minkä et halua tavoittavan sinua.

Se on suodatin ei-toivottuja käsityksiä vastaan, ja se suojaa sinua tehokkaasti olemaan vastaanottamatta tietoa, jonka koet epämukavaksi. Sinun näkökulmasi on se ettei mikään siitä, mistä kuulet puhuttavan ja mikä mielestäsi tuntuu epämiellyttävältä, ei oikeastaan koske sinua. Niin kauan kuin mitään hirveää ei ole tapahtunut sinulle tai läheisillesi, niin sitä ei ole olemassa.

Suodattimesi koostuu kahdesta osasta. Toinen osa on sulkumekanismisi sellaisia asioita vastaan, joista et halua tietää. Toinen on raha. Raha suojaa monelta asialta. Raha saa sinut tuntemaan olosi turvalliseksi. Et tunne oloasi millään lailla uhatuksi.

Kuvittelet, että kaikki epämiellyttävä, mitä tapahtuu, ei tule koskaan tapahtumaan sinulle. Rivitaloalue, jolla asut on rauhallinen. Sinun ei tarvitse kulkea julkisilla kulkuvälineillä. Menet, minne haluatkin, autolla, joskus taksilla.

Voit todellakin tulla oikein pahalle tuulelle, jos joku läheisesi varovaisesti vihjaa, että Ruotsilla on ongelmia. Joillakin ihmisillähän on kyky mustamaalata ja nähdä kaikki pessimistisestä näkökulmasta. Sellaisia ihmisiä pitää varoa. Pahanilmalintuja on aina ollut, heitä pitäisi ehdottomasti olla kuuntelematta.

Tunnet koko kehossasi, miten kulttuuri rikastuttaa sinua

Sinä katsot olevasi tiedostava yksilö. Pidät itsesi ajan tasalla ja luet viimeisimmät kaunokirjallisuuden teokset, olet mukana kirjapiirissä ja katselet SVT:n kirjallisuusohjelma “Babelia”, jossa on Jessika Gedin. Kuuntelet aina “Spanarnaa” radion P1:ltä, jossa Jessika Gedin on myös mukana, ja missä vakavat aiheet ovat kiellettyjä.

Missaat harvoin P1:n kulttuuriohjelmia ja tunnet koko kehossasi kuinka rikastut Roger WilsoninMona MasrisinKatarina WikarsinMaria EdströminAnneli Dufvasin ja Jenny Telemanin kulttuurintäyteisistä äänistä, kun he antavat sinulle vihjeitä, mistä sinun tulee pitää.

Peter Wolodarski tekee fantastista työtä

Pidät itsesi ajan tasalla viimeisimmistä elokuvista, olet Netflixin käyttäjä ja rakastat upeisiin romaaneihin paneutumista, joissa he saavat lopussa toisensa. Jotkut kutsuisivat sinua kulttuuritantaksi, mutta ei sellaisesta pidä välittää.

Pidät kiinni Dagens Nyheterin tilauksestasi, joka sinulla on ollut monta vuotta. Tuntuu turvalliselta saada sanomalehti kynnysmatolle joka aamu ja lukea se aamukahvilla, kuten olet aina tehnyt, ja mielestäsi Peter Wolodarski tekee fantastista työtä väsymättä näyttämällä Donald Trumpille ja ruotsidemokraateille kaapin paikan.

Kun luet DN:ää, saat mukavan déjà vun, jonka haluat ja josta maksat. Demokratiaa on puolustettava ja suojeltava! Ollaksesi rehellinen, et ole koskaan vaivautunut paneutumaan ruotsidemokraattien politiikkaan. Sitä vastoin olet sattunut kuulemaan, että ruotsidemokraatteja pitää inhota. Joten sinä teet niin.

Sinä et ymmärrä mitä on tapahtunut

Tapaat katsella SVT:n Rapportia sopivasti ruoan jälkeen. Dagens Nyheter ja Rapport ovat ensisijaisia tietolähteitäsi; sieltä muodostat maailmankuvasi, ja ne tuntuvat turvallisen luotettavilta.

Mutta et ole voinut välttyä kiinnittämästä huomiota siihen, että vaikka DNkäsittelee enimmäkseen Trumpia, Rapport käsittelee nykyisin pääosin ammuskelua, puukotuksia ja terroritekoja, etkä sinä ymmärrä mitä on tapahtunut. Suljet sen kaukosäätimestä painamalla tiettyä nappia. Sinä et ymmärrä kaikkea tätä väkivaltaa, se pelottaa sinua.

Nämä merkilliset terrori-iskut – et ymmärrä, mistä ne tulevat ja mistä niissä oikeastaan on kysymys. Ne tapahtuvat onneksi enimmäkseen muissa maissa, joista et ole kiinnostunut, mutta et voi mitenkään ymmärtää, kuinka puukotuksista ja ammuskeluista on voinut tulla niin tavallista Ruotsissa? Sen täytyy perustua kansan syvien rivien selittämättömästä asennemuutoksesta väkivaltaa kohtaan.

Sinä ajattelet loppujen lopuksi, että ehkä aina on ollut tällaista, vain sillä erolla, että nykyisin saamme tietää sen tiedotusvälineiden kautta. Niin sen täytyy olla. Lisäksi siitä varmasti raportoidaan nykyään enemmän.

Hengittäkää vain sisään tätä fantastista yhteisöllisyyttä

Varmasti hieman huolestuit, kun jostain ulkomailta tullut terroristi ajoi kuoliaaksi viisi henkeä Drottninggatanilla, muun muassa yksitoistavuotiaan tytön, joka oli matkalla koulusta kotiin. Drottninggatanhan on yksi ostoskaduistasi, käyt siellä usein ostoksilla.

Tunsit itsesi paljon rauhallisemmaksi, kun jotkut huippumukavat maahanmuuttajat järjestivät Sergelin torilla rakkauden manifestin, johon osallistuivat mm. Anna Kinberg Batra (m), Gustav Fridolin (mp), kaupungin talousvastaava Karin Wanngaard (s) ja opposition edustaja Anna König Jerlmyr (m).

Oli niin mukava tunne seistä siellä kymmenien tuhansien ihmisten joukossa, jotka uskovat rakkauteen yhtä paljon kuin sinä, ja vain hengittää tätä fantastista yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Jälkeenpäin tunsit itsesi vahvemmaksi.

Ruotsi on rikas maa. Meillä on varaa.

Sinulle on muodostunut seurapiiri, jossa kaikilla on sama arvopohja. Syötte muodollisia illallisia yhdessä, jossa pienin yhteinen nimittäjä päättää keskusteluaiheet. Ruokareseptit, lemmikit, lapset ja lastenlapset sekä väistämätön sää, ovat turvallisia kortteja, vaikka se voi lämmetä välillä, kun te puhutte enimmäkseen lapsista ja joku seurueen lapseton alkaa näyttää ikään kuin etäiseltä.

Politiikkaa te yleensä varotte, ja rehellisesti sanottuna se ei kiinnosta sinua, mutta syksyllä 2015 tapahtui se ennenkuulumaton: te istuitte kuin salaman lyömänä, kun joku pöydässä yhtäkkiä otti esiin meneillään olevan pakolaiskatastrofin. Te olitte samaa mieltä siitä, että on hirveää, että yli 60 miljoonaa ihmisraukkaa on pakosalla maailmassa ja että Ruotsin velvollisuus on auttaa.

Stefan Löfven osui todella naulan kantaan, kun hän seisoi Medborgarplatsenilla ja sanoi, että hänen Euroopassaan emme rakenna muureja. Puhuitte huolestuneina simpukkakeiton ja chardonnayn yli tilanteesta ja olitte täysin yksimielisiä siitä, että Ruotsin on otettava vastaan kaikki, jotka tänne haluavat tulla.

“Ruotsi on rikas maa” te sanoitte. “Meillä on varaa.”

Joku sanoi: “Ei ihmisille voi laittaa hintalappua.” Kaikki pöydän ympärillä mumisivat hyväksyvästi.

Itse et ollut koskaan kuullut puhuttavan Avpixlatista

Vielä yksi asia, josta päivällispöydän ympärillä olitte yksimielisiä. Se mitä internetissä tapahtuu, on hirvittävää! Kaikki tämä nettiviha, joka yhtäkkiä leviää!

Itse et ollut koskaan kuullut puhuttavan jostain nimeltä Avpixlat, mutta kuuntelit tarkkaavaisesti, kun yksi illallisvieraista kertoi sivustosta, joka ilmeisesti kunnostautuu vihassaan viattomia maahanmuuttajia kohtaan ja jota hyvin ansaitusti kutsutaan “vihasivustoksi”.

Siitä sait vahvistuksen, että jatkossakin pitää välttää olemasta tekemisissä minkään kanssa netissä. Ei vain se, että siellä rehottaa kauheaa tietoa, josta et halua tietää – mutta että lukea AvpixlatiaSnaphanenia ja muita epäilyttäviä nettisivustoja, jotka voivat levittää jonkinlaista infektiota ympärillesi, tuhota hyvän maineesi ja johtaa siihen, että seurustelupiiri ei enää ota yhteyttä. Se olisi katastrofi!

“Se, joka ei osaa vihata, ei osaa myöskään rakastaa”

Kirjamessuilla, tavalliseen tapaan käydessäsi, sait toisen epämiellyttävän muistutuksen rehottavasta pahuudesta, kun harmiksesi sait nähdä Ruotsin kirjailijayhdistyksen kunnioitettuja jäseniä jonotanssissa läpi tilan voimattomassa protestissa sitä vastaan, että pieni natsistinen tulokaslehti oli saanut luvan osallistua ja siten hyökkäsi kaikkien meidän sananvapautta vastaan mitä törkeimmin.

Luonnollisesti tulit ajatelleeksi kuuluisan kirjailijan Stefan Zweigin kirjaa, jonka olet lukenut kirjapiirissä ja jossa hän toistaa fraasia ensimmäisestä maailmansodasta:

“Se, joka ei osaa vihata, ei osaa myöskään rakastaa.”

En ole varma, onko sinulla mahdollisuus valita

Tämä kirjoitus kuulostaa siltä kuin uskoisin, että sinulla on mahdollisuus valita. Mutta en ole siitä varma.

Sinulla on kaikki ulkoiset edellytykset voidaksesi elää kuin vapaa ja tiedostava ihminen, joka ei anna joidenkin näkymättömien esteiden haitata sinua ottamasta selvää tosiasioista ja siitä, mitä Ruotsissa ja maailmalla tapahtuu. Mikään ei oikeastaan estä sinua tarttumasta todellisuuteen.

Mutta useimmat valinnat – kuin itse haluamme uskoa – tehdään usein tiedostamatta kuin järkevistä syistä. Jossain sisälläsi olet rekisteröinyt, että sinun on varmasti paras nukkua edelleen tietämättä mitään.

Olet onnekas – siksi olet turvassa ja haavoittumaton

Minulla ei ole tarvetta tuomita sinua. Miksi minun pitäisi tehdä se? Se on ehkä naiivia, mutta haluan mielelläni uskoa, että jokainen ihminen jokaisessa erillisessä tapauksessa tekee sen, mikä on mahdollista.

Sinulle ja monille muille kysymys on siitä, miten sisimmässäsi tiedostat tilanteen. Koet, että olet erittäin onnekas henkilö, joka ansaitsee etuoikeutensa. Sinä vaalit, sitä mitä sinulla on, ja haluat jatkaa mukavaa elämää ilman kuluttavia kannanottoja ja ristiriitoja. Sinusta tuntuu, että olet turvassa ja haavoittumaton sellaiselta, joka tapahtuu muille. Mikään ei uhkaa sinua.

Heräämisellä on hinta

En aio kehottaa sinua heräämään hyvästä unestasi. Se päätös sinun on tehtävä itse. Heräämisellä on hinta. Monet meistä, jotka hyvissä ajoin tiedostivat sen, mitä maallemme tapahtuu, ovat saaneet maksaa erittäin korkean hinnan oivalluksestamme.

Meidät on potkittu töistä, erotettu ystävistä, perheenjäsenistä tai koko suvusta, olemme tulleet mustamaalatuksi, hylätyksi, vihatuksi, vangituksi, pahoinpidellyksi, leimatuksi ja häväistyksi tiedotusvälineissä, nimitelty “rasistiksi”, “islamofobiksi”, “natsiksi”, “fasistiksi” ja muita hirveitä asioita.

Jos sinä olet omaksunut edes pienen osan siitä, mitä tiedotusvälineissä ja muualla ympärilläsi on esitetty viime vuosikymmenet, sinulla saattaa ehkä olla pieni aavistus siitä, mikä on heräämisen hinta. Sinä päätät itse, mutta pyydän sinua pohtimaan erittäin tarkkaan, ennen kuin teet päätöksen avata silmäsi.

Elämäsi ei enää koskaan palaa ennalleen.

Lähde:

mvlehti.net/2017/11/28/julia-caesar-sinulle-joka-viela-nukut/

About Ahmed Demir

Turkish businessman born and living in Turkey all time. I do not write in this site. I only publish what people are sending to me.